"Ota kädestä kiinni, pidä vaikka silmät kiinni, mutta alas et saa katsoa" – Bertta, 21, pakeni tasan neljä vuotta sitten, kun kuorma-auto ajoi väkijoukkoon Nizzassa

Bertta Seppälä oli lähtenyt 17-vuotiaana kesällä 2016 toiselle ulkomaan matkalle ilman vanhempia 18-vuotiaan parhaan kaverinsa kanssa.

Suunnitelmana oli mennä ainakin Nizzaan ja Roomaan.

Nuoret naiset olivat lomailleet vajaan viikon Ranskan Rivieralla, ja 14. heinäkuuta heidän hyvä ystävä oli myös tullut kaupunkiin. Ystävä oli ehdottanut, että Bertta ja hänen kaverinsa tulisi viettämään kansallispäivän iltaa sekä katsomaan ilotulituksia rannalle.

Bertta ja kaveri eivät olleet aiemmin kuulleet kansallispäivän juhlallisuuksista, mutta lähtivät mielellään tapaamaan kavereita ja nauttimaan tunnelmasta.

Lue lisää: Video: Hetki iskun jälkeen – järkyttyneet silminnäkijät todistivat tuhoa kadulla

”Hirveä kaaos”

Ilta sai kuitenkin järkyttävän käänteen ilotulituksen jälkeen noin kello 22.30 paikallista aikaa. Tunisialaissyntyinen Mohamed Lahouaiej-Bouhlel ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon rantabulevardilla ja yli 80 ihmistä kuoli auton alle jäätyään. Loukkaantuneita oli yli 200.

– Höpöttelimme bulevardilla ja kerroimme reissusta, kunnes yhtäkkiä alkoi tapahtua. Huomasimme, että sieltä ajaa auto, ja juoksimme rappusia alas rantaan.  

– Siitä lähti hirveä kaaos. Ihmiset juoksivat sinne tänne ja huusivat apua. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä tapahtuu.

He myös kuulivat laukauksia, jotka osoittautuivat poliisi ja tekijän välisiksi. 

Laukausten vaihto johti tekijän kuolemaan. Iskun tekijäksi ilmoittautui myöhemmin terroristijärjestö ISIS.

Lue myös: Nizzassa muistettiin kuorma-autohyökkäyksen uhreja

”Alas et saa katsoa”

Ryhmä seurasi tilannetta hetken rappusten alapäässä ja päätti, että heidän on lähdettävä hotelliin.

He olivat poistuneet kuitenkin eri puolelle bulevardia, jossa heidän majapaikkansa sijaitsi. Heidän piti siis ylittää paikka, josta kuorma-auto oli ajanut.

– Siinä oli kaksi nuorta tyttöä aika paniikissa. Viimeisillä järkevillä ajatuksillani tajusin, että tästä on mennyt auto kävelykadulla, joka on ollut täynnä ihmisiä. Sanoin parhaalle kaverilleni, että ”ota kädestä kiinni ja katso mihin katsot. Pidä vaikka silmät kiinni, mutta alas et saa katsoa.”

Ryhmä pääsi hotellille lopulta turvallisesti, ja molemmat soittivat kotiin. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä oikein tajunnut, mitä on tapahtunut.

– Aamulla asia alkoi valkenemaan paremmin, Seppälä kertoo.

Matka jatkui

Kaksikko päätti vielä jatkaa matkaa Roomaan, mutta kaipuu kotiin traagisten tapahtumien jälkeen tuli nopeasti.

– Kaksi päivää olimme Roomassa, ja soitimme kotiin, että haluamme pois. Sitten hoidimme lennot takaisin Suomeen.

– Oli koko ajan pelko perseessä ja jäi hieman paniikki päälle. Hälytysajoneuvot ja kovat äänet helposti laukaisivat ahdistuksen. Matkasta ei tullut enää mitään.

Isku ei ole juurikaan vaikuttanut Seppälän tai hänen kaverinsa elämään. Bulevardin ylittäminen silmät ummessa oli hyvä päätös.

– Ei ole jäänyt visuaalisia muistokuvia, vaikka olen nähnyt valokuvia tapahtumasta, nyt 21-vuotias Seppälä huokaa.

Yhtä asiaa Seppälä kertoo kuitenkin ainakin alitajuisesti ajattelevansa, kun hän menee aukeille paikoille.

 – Esimerkiksi torilla automaattisesti alitajuisesti mietin, miten pääsen pois täältä, jos jotakin käy eli mihin kannattaa paeta.