Riitta Uosukainen ihailee Kalevalan naisista erityisesti Lemminkäisen äitiä. Sitkeän naisen toiminnasta voi ottaa oppia myös nykyisen taantuma-ajan keskellä.
Riitta Uosukainen ei osaa itse samastua kehenkään Kalevalan naisista.
− Metsän emäntä Mielikki on ehkä minua lähimpänä.
Selkeä ihailun kohde naisten joukosta kuitenkin löytyy: Lemminkäisen äiti.
− Hän on uskomaton hahmo! Kun äiti saa tietää, että hänen poikansa on kuollut, hän etsii tämän käsiinsä ja herättää lopulta henkiin. Siinä on voimanlähdettä kerrakseen äideille, Uosukainen ylistää.
Uosukainen näkee Lemminkäisen äidin sitkeydessä ja toimintatavoissa rakkauteen pohjaavan ohjelman.
− Meidän pitäisi myös ottaa vastaan se mitä on ja nyhjäistä tyhjästä, kuten Lemminkäinen opetti. Tätä mentaliteettia kaivattaisiin nyt ainaisen valituksen sijaan, Uosukainen kannustaa.
"Siitä Lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli,
keritsi kiveltä villat, katkoi karvat kalliolta,
suoritteli sukkasiksi, kiirehteli kintahiksi,
vilun suurihin sijoihin, Pakkasen palelemihin.
Siitä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,
laati huolista hevoset, murehista mustat ruunat,
päitset päivistä pahoista, satulat salavihoista.
Hyppäsi hyvän selälle, hyvän laukin lautasille;
ajoa ramuttelevi Tieran tuttavan keralla.
Ajoi rannat raskutellen, hiekkarannat herskytellen
luoksi ehtoisen emonsa, tykö valtavanhempansa."
Studio55/Jenni Kokkonen