Näinä päivinä tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan. Tänään eduskunnassa järjestettiin sisällissodan muistohetki, jonka viestinä oli kansallisen eheyden, sovinnon ja demokratian puolustaminen.
Tämän viestin annoimme eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteisessä puheenvuorossa. Sen jälkeen pidimme hiljaisen hetken, jossa muistimme sisällissodan uhreja, vankileireillä kuolleita ja kaikkea sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä.
Sovimme tämän muistohetken järjestämisestä yhdessä puheenjohtajien kanssa keskellä joulukuun kiivasta budjettiväittelyä. Tähän kiteytyy suomalaisen demokratian vahvuus. Voimme olla vahvasti eri mieltä yhteiskunnallisista kysymyksistä, mutta olemme kaikki sitoutuneet kansanvallan arvoihin.
Toimiva kansanvaltainen järjestelmä kyettiin hämmästyttävän nopeasti järjestämään sisällissodan raunioille. Voidaan puhua jopa Suomen ihmeestä.
Tämä ihme kiteytyy Väinö Tannerin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen nimitykseen joulukuussa 1926. Vain kahdeksan ja puoli vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen presidentti Lauri Kristian Relander nimitti maan johtoon hallituksen, jonka muodosti sisällissodan hävinneen osapuolen raunioille jälleenrakennettu puolue.
Valkoisten ja punaisten rajalinja luotiin valtiollisella tasolla lopullisesti umpeen maaliskuussa 1937. Presidentti Kyösti Kallio nimitti silloin ensimmäisen punamultahallituksen, jossa olivat mukana sekä sosiaalidemokraatit että maalaisliitto.
Kunnissa kansallista sovintoa lähdettiin rakentamaan paljon nopeammin. Ensimmäiset demokraattiset kuntavaalit järjestettiin vain puoli vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen joulukuussa 1918.
Tämän päivän Suomessa on ehkä vaikea mieltää, miten tärkeä rooli kunnanvaltuustoilla oli kansallisen sovun ja eheyden rakentamisessa eräänlaisina rauhanvälittäjinä. Eri puolilla taistelleet miehet ja naiset opettelivat sotimisen sijasta sopimaan arjen asioista yhteisen kokouspöydän ääressä.
Olen pannut merkille, että tämä Suomen tarina herättää kiinnostusta maailmalla.
Se on myös valitettavan ajankohtainen tarina. Läheltä ja kaukaa löytyy esimerkkejä sisällissotien repimistä kansakunnista, joissa Suomen esimerkille olisi käyttöä.
Suomen tarina ja kansakuntamme yhdessä rakentama eheys ovat maailmankuuluja. Ne herättävät arvostusta. Suomalaiselle rauhanvälitysosaamiselle on ollut kysyntää ympäri maailmaa.
Suomella on edelleen paljon annettavaa globaalille yhteisölle kansallisen eheyden ja sovinnon rakentamisessa. Tätä rauhanvälityskyvyn kehittämistä ja osaamista on jatkettava kansainvälisesti. Konfliktien kestävä ratkaisu ei ole mahdollista ilman yhteiskunnan kaikkien osallistumista. Tämä pätee edelleen myös Suomessa.
Juha Sipilä, pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja