Kurkkusyöpä vei Ristolta puhekyvyn ja siinä sivussa myös työkyvyn. Tapahtunutta on ollut vaikea hyväksyä, mutta läheisten tuki on antanut Ristolle voimia.
Riston kurkkusyövän oireet alkoivat äänen käheytymisellä, johon terveyskeskuksessa määrättiin yskänlääkettä. Kun oireet olivat jatkuneet puolen vuoden ajan, työkaveri patisti Riston uudestaan lääkärin puheille.
– Siellä sitten huomattiin, että äänihuulessa oli pieni kyhmy, Risto kirjoittaa.
Kyhmy paljastui pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Elettiin tammikuuta 2009, ja Risto alkoi saada sädehoitoa.
Risto luuli jo parantuneensa
Viisi kuukautta kestäneiden hoitojen jälkeen Risto todettiin terveeksi.
– Minulle sanottiin, että syöpä oli parantunut. Lääkärit sanoivat, että jälkitarkastukseen pitäisi tulla muutaman kuukauden sisällä.
Jälkitarkastusaikaa ei kuitenkaan kuulunut. Kesä taittui syksyksi, ja Risto huomasi kaulalleen kasvaneen pienen patin.
Hän ei kuitenkaan osannut pelätä sen olevan syöpää, olihan hän lääkäreiden mukaan jo parantunut.
Suuri leikkaus muutti elämän
Kun tammikuussa 2010 Risto oli kävelemässä työpaikalleen, hän sai yhtäkkiä vakavia hengitysvaikeuksia. Kun olo ei parantunut, hän hakeutui lääkäriin. Jälleen tutkimusten jälkeen vastassa oli ikävä uutinen: kaulassa oleva kasvain oli pahanlaatuinen.
Lääkärit kertoivat, että Ristolle olisi tehtävä suuri leikkaus, jossa äänihuulet ja kurkunpää olisi poistettava.
– Silloin tiesin, etten varmaan voisi enää puhua normaalisti. Lääkäri varoitti myös, että saattaisin halvaantua, mutta niin ei onneksi käynyt. Siitä täytyy varmasti kiittää taitavia lääkäreitä.
Leikkaus kesti lähes 10 tuntia, ja Risto vietti sairaalassa seuraavat kuukaudet.
– Ensimmäiset pari viikkoa makasin vain selälläni, kun en voinut liikuttaa päätäni. Sain ravinnon letkujen kautta.
Riston kaulaan tehtiin avanne, jonka kautta hän hengittää edelleen. Hajuaistia ei juuri ole jäljellä. Myös puhekyky oli mennyttä.
– Minulle tarjottiin ammattiapua, mutta kieltäydyin siitä. Toinen voi tulla ja sanoa ymmärtävänsä minua, mutta ei hän voi ymmärtää. En itsekään ymmärrä, miksi juuri minulle kävi näin.
Missä viipyi kutsu jälkitarkastukseen?
Risto uskoo, että mikäli jälkitarkastukseen olisi tullut asianmukaisesti kutsu, lääkäri olisi huomannut kasvaimen ajoissa.
– Katson, että jouduin niin isoon leikkaukseen sen takia, ettei kasvainta huomattu ajoissa.
Risto yrittikin saada potilasvahinkokorvausta, mutta koska hänellä ei ollut vakuutuksia, asianajaja ei ottanut juttua hoitaakseen.
– Hänen mielestään kyse ei ollut niin isoista rahoista, että valittamisessa olisi ollut järkeä. Itse olin eri mieltä. Minulla oli vakituinen työ, jossa olin ollut jo yli viisi vuotta. Työt olisivat varmasti jatkuneet, mutta en kykene enää rekan rattiin.
Nyt Risto on pienellä työeläkkeellä.
– Minulla oli velkaa, ja enhän minä niitä pystynyt sairauspäivärahalla maksamaan. Asunto meni lopulta alta, ja nyt asun pienessä asunnossa vuokralla. Olen usein miettinyt, miten pienestä kaikki on kiinni tässä elämässä.
– Onneksi läheiset ovat antaneet voimia. Minulla on lapsia ja lastenlapsia, enkä voi enää jutella heille mitään. He ovat kuitenkin jo tottuneet siihen, ettei pappa voi puhua.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.