Alme Drockila sairastui alle kolmikymppisenä alopecian eli pälvikaljun rajuimpaan muotoon. Alme kertoo 25 vuotta myöhemmin, miltä tuntui menettää kaikki kehon karvoitus ja miten hän on päässyt sinuiksi asian kanssa.
Ensimmäiset merkit hiustenlähdöstä näkyivät Alme Drockilan päässä 20 ikävuoden kieppeillä. Kampaaja totesi, että asiakkaan päälaella on paljas läntti.
Kato ei hetkauttanut paksuilla hiuksilla siunattua nuorta naista. Hiukset kasvoivat takaisin ja asia unohtui.
Alme oli hieman alle 30 vuotta, kun ongelma palasi.
− Huomasin harjatessa, että hiuksia alkoi tippua. Sitten päähän alkoi ilmestyä paljaita länttejä.
Tällä kertaa järkytys oli kouriintuntuva. Kun kävi selväksi, etteivät hiukset kasva takaisin, Alme hakeutui lääkäriin. Tämä pamautti diagnoosin ilmoille tylyyn sävyyn.
− Kyseessä on alopecia. Saat lapun, niin pääset terveyskeskukseen hakemaan peruukin, Alme kertaa lääkärin sanat.
Peruukkiostoksille
Peruukin ostaminen oli alkuun kova paikka.
Tämä ei voi olla totta, minulle ei voi käydä näin, Alme kauhisteli. Hän yritti peitellä paljaita kohtia kampausten avulla niin pitkään kuin mahdollista ja uskoi, että hiukset kasvaisivat vielä takaisin. Lopulta peruukin hankkiminen tuli väistämättä eteen.
Paikallinen terveyskeskus myönsi ostositoumuksen Kotkan hattuhuoneelle.
− Tarjolla oli muutamia keinokuituperuukkeja. Yritin valita samanlaisen kuin omat hiukseni olivat, mutta lopulta oli otettava mitä tarjottiin. Se oli kamala paikka.
Koko kehon karvoitus lähti
Alme ei osannut alkujärkytykseltään hakea tilanteeseen tukea. Onneksi taustalla seisoi perhe, joka hyväksyi läheisensä sellaisena kuin hän oli.
Tukea tarvittiin, sillä muutamien vuosien kuluttua kävi ilmi, ettei Almen alopecia rajoittunut pelkästään hiustenlähtöön.
− Ensimmäiseksi lähtivät kulmat, sitten ripset, ja lopulta koko kehon karvoitus.
Uusi karvaton keho keikautti Almen minäkuvan päälaelleen. Peilistä katsoi vieras henkilö, naisellisuus tuntui kadonneen sen sileän tien.
− Aluksi halusin kokeilla kaikki mahdolliset poppakonstit. Käytin älyttömät määrät rahaa hoitoihin. Onneksi silloinen mieheni suhtautui tilanteeseen hyvin, Alme kiittää.
Samaan aikaan perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi. Kotipainotteinen elämä antoi lisäaikaa tilanteeseen sopeutumiseen.
Arka paikka
Työelämään paluun myötä Almen oli astuttava ihmisten eteen. Hän päätti ilmoittaa heti sopivan paikan tullen käyttävänsä peruukkia.
− Kyllähän sen näki muutenkin. Peruukki on asia, joka kiinnostaa ihmisiä, ja se yhdistetään syöpään turhankin usein.
Avoimuudesta huolimatta karvaton keho oli Almelle pitkään arka paikka. Hän tarkkaili liiankin kanssa muiden puheita ja tunsi itsensä erilaiseksi, kun ystävät varoivat mainitsemasta kampaajakäyntejään ja rasvoittuvia hiuksiaan.
Alme sai myös huomata konkreettisesti, että kehon karvoituksella on tarkoituksensa.
− Roskat menevät helposti silmiin, sieraimiin menee pölyä ja kun ei ole kulmia, hiki valuu otsalta suoraan silmiin. Sekin on jännä, että ilman ripsiä ei pysty räpyttämään kyyneleitä niin hyvin silmistä pois.
Rohkeasti ilman peruukkia
Alme on nykyään sinut alopecian kanssa.
Tänä päivänä 56-vuotias Alme on sinut kaljunsa kanssa. Kotona hän ei käytä peruukkia lainkaan, lomamatkoillakin harvemmin. Täysi kalju on itse asiassa helpotus verrattuna laikukkaaseen päähän.
− Aluksi tein asiasta itse numeron. Kun ovikello soi, perhe tiesi, ettei ovea saa aukaista ennen kuin äidin tukka löytyy. Nykyään kaverit naureskelevat, että kunhan Alme löytää tukkansa, voidaan lähteä.
Alme kokee, että alopecia on tehnyt hänestä vahvemman ihmisen. Murheiden kärki on taittunut vuosien saatossa. Esimerkiksi silmät saa meikattua suhteellisen hyvin ilman ripsiväriäkin.
− Jotkut saattavat katsoa kaljua päätä pidempään, mutta ei minulla ole varsinaisesti huonoja kokemuksia. Ennemmin häiritsee jos huomaa, että peruukki on vähän vinossa, Alme sanoo nauraen.
Studio55/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.