Yhdysvaltalaispariskunta pelastettiin viime vuonna kodistaan heidän hautauduttuaan elävältä roskakasojen alle.
Omaiset eivät olleet tavoittaneet pariskuntaa viikkoihin, joten palomiehet menivät tarkistamaan chicagolaiskodin asukkaiden tilaa. Hyvin koulutettu ja hyvää elämää elänyt pariskunta löydettiin kotoaan roskiin hautautuneena.
– Näyttää siltä, että Thelma Gaston putosi tavarapaljouden läpi ja jäi ansaan. Kun hänen hänen miehensä yritti auttaa, hän juuttui myös, kertoi paikallisen paloaseman tiedottaja Kevin MacGregor Chicago Breaking News Center -sivuston toimittajille.
Gastonin pariskunta kuljetettiin sairaalaan kriittisessä tilassa.
Hamstraus on sairaus
Asiantuntijat kertovat Gastoneiden kärsivän hamstrauksesta, joka on eräänlainen pakkohäiriö. Taudista kärsivien on hankala erottaa perheen perintökalu ja käytetty nenäliina toisistaan.
– Heillä on syvälle juurtuneita uskomuksia, että jos he luopuvat jostakin tavarasta, jotakin pahaa tapahtuu, sanoi Bostonin yliopiston tutkija Christiana Bratiotis.
– Ajatus luopumisesta aiheuttaa heille huomattavaa stressiä.
Hamstraamisella ja kurjuudessa elämisellä on asiantuntijoiden mukaan ero. Hamstraaja kerää suuren määrän esineitä niin, että se alkaa häiritä jokapäiväistä elämää. Kurjuus tarkoittaa sitä, että henkilö antaa välinpitämättömyyttään kotinsa täyttyä saastasta, kuten mädäntyneestä ruoasta ja jyrsijöistä.
Tutkija Bratiotis totesi, että kuvien perusteella Gastonin pariskunta kärsi molemmista ongelmista. Thelma Gastonin vartalosta löytyi myös vammoja, jotka muistuttivat rotanpuremia.
– Vaikka kaikki hamstraustapaukset eivät ole näin äärimmäisiä, Gastonit osoittavat kuinka vakavaksi häiriö voi kehittyä, Bratiotis sanoi.
Hamstraajien löytymisen jälkeen kaupungin rakennusvirasto osoitti 16 eri rikkomusta, joihin Gastonit olivat sortuneet. Aidan rakentaminen oli yksi puute, mutta myös kykenemättömyys "pysäyttää haitallisten hajujen leviämistä asunnossa tai tontilla" oli yksi rikkomuksista.
Lähde: Chicago Breaking News, AOL News, Chicago Now
Kuva: Colourbox.com
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer