Pauli Lemmetti on pitänyt kirjaa perheensä kaikista menoista yli 50 vuoden ajan. Hänellä ei ole rahahuolia.
Pauli Lemmetti oppi työläisperheen vanhimpana poikana hankkimaan elantonsa jo varhain. Maatalon renkinä 13-vuotiaana aloittanut poika työllisti lopulta itse itsensä yrittäjänä. Nyt yli 80-vuotiaana eläkeläisenä hänen ei tarvitse kantaa huolta varojen riittävyydestä.
Aina raha-asiat eivät ole olleet yhtä hyvin.
– Kun esikoinen ilmoitti tulostaan vuonna 1955, aloin laskea, mihin rahamme riittävät – ja vaikka kuinka laskin ja laskin, niin näytti siltä, etteivät ne riitä, Pauli muistelee.
Silloin mies sai idean: hän alkaisi pitää kirjaa perheen menoista.
– Ostin vihkon ja piirsin sinne kaksi saraketta. Ruoka-sarakkeeseen kirjasin kaikki syömiskulut, sekalaisiin taas vuokrat ynnä muut sellaiset.
Vuosi oli tuolloin 1956. Pauli lopetti kirjaamisen vasta vuonna 2007, kun se kävi huonontuneen näön takia liian hankalaksi.
Pienimmätkin ostokset merkittiin muistiin
Miten systeemi sitten toimi?
– Säästin aina kaikki kuitit. Vaikka olisimme menneet vain kioskilta hakemaan jäätelötötteröt, merkitsin nekin ylös, Pauli sanoo.
Ajan myötä merkitsemistavat myös kehittyivät.
– Viimeisimpinä aikoina pidin tilivihkoa, jossa luki sekä tulot että menot. Laitoin erikseen muistiin asuntoon, autoon, alkoholiin sekä kodin sisä- ja ulkopuolisiin ruokailuihin kuluneet rahat.
Syöminen on aina ollut suurin menoerä.
– Kun lapset olivat pieniä ja pojat kasvavia, tuloista meni ruokaan noin 40 prosenttia. Nyt eläkkeellä ruoan osuus laski 22,55 prosenttiin, Pauli selittää.
Ei koskaan rahahuolia
Toisin kuin saattaisi luulla, Pauli ei ole kitupiikki.
– Aluksi menojen kirjaamisen ideana oli, että saisimme rahat riittämään. Myöhemmin taloudellisen tilanteen parantuessa tavoitteena ei enää ollut niinkään säästää mahdollisimman paljon vaan hallita omat raha-asiat. On hyvä tietää, miten paljon mihinkin voi pistää rahaa.
Pauli on matkustellut vuosittain perheensä kanssa muun muassa Keniassa, Teneriffalla, Madeiralla, Tshekissä ja Pohjois-Amerikassa.
– Koskaan ei ole ollut rahapula. Kaikki hankinnat on pystytty toteuttamaan silloin, kun tarve on.
– Kun yhtenä vuonna tuli sellainen 5 000 euron tappio, se ei haitannut, koska takana oli voitollisia vuosia. Minulle ei myöskään ollut ongelma laittaa uuteen polveen 9 500 euroa, kun muuten olisin joutunut jonottamaan leikkaukseen, Pauli kertoo.
Menojen seuraaminen "mielenkiintoista"
Eikö ostosten arkistointi ikinä turhauttanut?
– Ei yhtään. Lähinnä se oli mielestäni mielenkiintoista. Vertailin, milloin saatiin säästöjä ja milloin tiputtiin tappiolle.
Vaikka menojen tarkka kirjaaminen on nyt huonon näön vuoksi jäänyt, Pauli laittaa edelleen tiliotteet ja talon kulut talteen.
– Tarkkailen rahankäyttöä ihan niin kuin ennenkin.
Neuvoja hänen on vaikea antaa.
– Jokainen tekee omat virheensä. Mutta kyllä kirjanpito ja se, että kaikki löytyy paperilta, auttaa.
Studio55.fi/Piia Simola
Köyhän elämää nykypäivän Suomessa: On viikkoja, jolloin elän leivällä ja kahvilla
Kuvat: Colourbox.com ja Lehtikuva
Viisilapsinen perhe menetti omaisuutensa jouluviikolla – Jäi vain vaatteet päälle!
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä