Hammaslääkärissä käymisen pelko vaivaa useita. Hammaslääkäri kertoo Helmen lukijoille, miten jännitystä voi helpottaa tai päästä pelosta jopa kokonaan eroon. Entä miten hammaslääkäriä pelännyt Maria selätti pelkonsa?
Kun hammaslääkärin tuoli lähtee kallistumaan taaksepäin ja näkökenttään ilmestyvät kellertävä lamppu sekä kummalliset työvälineet, joiden tietää kohta löytyvän omasta suusta, saattaa pakokauhu vallata mielen. Ainakin jos hammaslääkärissä käymistä pelkää niin, ettei vastaanotolla saa suuta auki – tai varattua edes aikaa, vaikka pitäisi. Miten pelosta voi päästä eroon? Lue hammaslääkäri Johanna Uittamon ja hammaslääkärissä käymistä kammoavan Marian haastattelu.
Taustalla lapsuuden kipukokemukset
Maria, 29, on kokeillut hammaslääkäripelkoonsa niin hammashoidosta ja pelosta lukemista, kavereille juttelemista, itsensä tsemppaamista kuin lääkitystäkin. Pelko sai alkunsa lapsuuden epämiellyttävästä hammaslääkärikäynnistä.
– Lapsena jännitin hammaslääkäriä, mutta pelko alkoi vasta, kun päätin typeränä kokeilla miltä poraaminen tuntuisi ilman puudutusta, kun kysyttiin tarvitaanko sitä. Olin silloin noin 10-vuotias. Kokemus oli aivan kammottava. Anelin puudutusta kesken toimenpiteen, mutta hammaslääkäri ei suostunut. Siitä kerrasta jäi hammaslääkärin toimenpiteitä kohtaan pelko ja katkeruutta ammattikuntaa kohtaan. Nyt jälkikäteen ajateltuna lasten toimenpiteitä ei minusta koskaan tulisi tehdä ilman puudutusta, Maria toteaa.
Hammaslääkäri Johanna Uittamo Helsingin Oral hammaslääkäreistä vahvistaa hammaslääkäripelon johtuvan usein aikaisemmista huonoista kokemuksista. Monilla pelkopotilailla on taustalla kipukokemuksia lapsuudesta.
– Yllättävän monet mainitsevat kouluhammaslääkärit pelon taustalla. Myös vanhempien hammaslääkäripelko voi "tarttua" lapsiin. Pieni lapsi saattaa aistia vanhempien pelon ja oppia sitä kautta, että hammaslääkäriä kuuluu pelätä, Uittamo kertoo.
"Erittäin tärkeää on myös meidän hammaslääkärien toiminta: enemmän ystävällisyyttä, avoimuutta ja inhimillisyyttä!"
Potilaat pelkäävät eniten kipua. Useat pelkäävät myös puudutuspiikkiä ja joidenkin mielestä poran ääni tuntuu pahalta. Mariaa pelottaa kivun lisäksi oma paniikkireaktio. Muutaman kerran pelko on ottanut niin vahvan niskalenkin, että suu on jäänyt hammaslääkärin tuolissa kokonaan avaamatta.
– Pelko oli melko hyvin hallinnassa, kunnes 2000-luvun alkupuolella erään kovakouraisen hammashoitajan plakinpoistokäsittely laukaisi sen uudelleen. Hammashoitajalla käynnin jälkeen olin todella ahdistunut. Peruin ja siirsin hammaslääkäriaikojani, kunnes oli pakko mennä. Pelko iski kuitenkin niin voimakkaana hammaslääkärin tuoliin istuttuani, että en pystynyt avaamaan suutani, vaikka olin jo maksanut käynnin ja rahat olivat opiskelijana todella vähissä, Maria sanoo.
Hammaslääkärille olisi tärkeää kertoa pelosta jo aikaa varatessa, sillä silloin hän pystyy varaamaan tapaamiseen enemmän aikaa ja keskustelemaan tilanteesta potilaan kanssa.
– Monet potilaat kertovat jo tullessaan pelkäävänsä. Toiset saattavat käyttäytyä tylysti, jopa aggressiivisesti, mikäli eivät osaa kertoa pelkäävänsä. Monet pelkopotilaat saattavat itkeä. Useimpia auttaa, kun toimenpiteet tehdään rauhallisesti ja kerrotaan, mitä tehdään – ja puudutetaan hyvin, Uittamo kuvailee.
Lapsi kannattaa opettaa käymään hammaslääkärissä pienestä pitäen.
Hampaat kuntoon hymyssä suin
Miten pelkoa sitten voisi ennaltaehkäistä? Uittamo painottaa, että lapset olisi tärkeää opettaa käymään hammaslääkärissä pienestä pitäen ja auttaa heitä suhtautumaan käyntiin myönteisesti. Myös hammaslääkärien toiminnan tulisi olla avoimempaa ja inhimillisempää.
– On harmillista, mikäli ensimmäisellä käyntikerralla pitää tehdä kivulias toimenpide. Vanhempien positiivinen asenne on tärkeää. Erittäin tärkeää on myös meidän hammaslääkärien toiminta: enemmän ystävällisyyttä, avoimuutta ja inhimillisyyttä! Uittamo tiivistää.
Entä kun lapsuuden kokemukset kummittelevat jo taustalla – mitä aikuinen potilas voi tehdä pelolleen?
– Suosittelen etsimään mukavan hammaslääkärin, jonka kanssa kemiat kohtaavat. Kun luottamus syntyy, on helpompi mennä usein hoitoon. Erittäin tärkeää on kertoa pelostaan jo aikaa varattaessa, silloin voidaan varata runsaasti aikaa ja keskustella eri hoitovaihtoehdoista. Äärimmäisenä vaihtoehtona on hampaiden hoito nukutuksessa. Lähes aina kuitenkin pärjätään hyvällä kivun hoidolla, Uittamo kertoo.
Virallinen ohjeistus suosittelee käymään hammaslääkärillä 1-3 vuoden välein. Uittamo suosittelee tarkastusta vuosittain ja tarkastusväli päätetään potilaskohtaisesti. Myös huolellisella puuduttamisella on tärkeä osuus.
– Mikäli potilas ei tunne kipua ja hammaslääkäri on iloinen, ystävällinen ja helposti lähestyttävissä, on hyvä kokemus lähes aina saavutettu. Tärkeää on myös käydä usein hammaslääkärissä, silloin reiät saadaan paikattua pieninä, eikä tarvitse tehdä isoa remonttia, Uittamo sanoo.
Jos potilas pelkää todella paljon, Uittamo suosittelee esilääkitystä.
– Se tehostaa puudutuksen vaikutusta ja vie useimmilta pahimman ahdistuksen pois. Se ei kuitenkaan ole ensimmäinen hoitokeino, mutta auttaa kovassa pelkotilassa.
Kun luottamus hammaslääkäriin syntyy, on vastaanotolle helpompi mennä useammin.
Potilas ei ole pelkkä purukalusto
Mariankin hammaslääkäri ehdotti, että hän tulisi vastaanotolle uudelleen ja pyytäisi rauhoittavia esilääkitykseksi. Maria saapui seuraavalle käynnille tuntia etukäteen ottamaan lääkkeen.
– Itsestäni tuntui, ettei lääke vaikuttanut mitenkään. Kun hammaslääkäri tuli kutsumaan minua ja käveli luokseni käytävälle, otin ojennetusta kädestä kiinni ja hammaslääkäri joutui taluttamaan minut kädestä pitäen hoitotuoliin. Mukanani ollut saattaja kertoi jälkeenpäin, että lääkärin ilme oli ollut jokseenkin yllättynyt, koska hän oli ojentanut käden kätelläkseen, Maria nauraa.
Sen jälkeen Marian hoitotiedoissa Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiössä on lukenut "erittäin pelokas" ja hän on saanut varattua ajan ainoastaan todella helläkätisille lääkäreille ja hammashoitajille.
– Nyt pelko ei enää niinkään haittaa elämääni, mutta aikoinaan peruin pelkoni takia hammaslääkäriaikoja jatkuvasti. Samaan aikaan pelkäsin, että hampaani tulehtuvat ja tulehdus leviää muualle kehoon. Tiesin, että hampaiden hoitamatta jättäminen voi olla jopa vaarallista, Maria sanoo.
Uittamo kertoo keskustelevansa tilanteesta potilaan kanssa jo etukäteen.
– Pyrin saavuttamaan luottamuksen: olen hoitamassa potilasta, en pelkästään hampaita! Olen kokenut tärkeänä sen, että kerron koko ajan, mitä teen. Suu on niin intiimi alue, etten itsekään haluaisi omia hampaitani hoidettavan ilman, että tiedän koko ajan mitä tapahtuu, Uittamo kertoo.
Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.
AVA
Kuvat: Shutterstock