Johanna ei ole uskaltanut kertoa ystävilleen hurjasta menneisyydestään, johon kuului niin varkauksia, huumeita kuin pahoinpitelyjäkin.
Johanna oli 14-vuotias hyvin menestyvä oppilas, kun hän ajautui vääriin porukoihin, karkasi kotoa ja alkoi varastella.
– Kotioloni olivat hyvät, mutta jostain syystä hain jännitystä ja minun oli paha olla. En edes muista kuinka monta kertaa vanhempani ja sukulaiseni ovat etsineet minua poliisien kanssa. Pisimmillään taisin olla toista kuukautta kateissa. Liehuin silloin Lapissa ja Ruotsissa.
Varastetulla autolla Lappiin
Johanna muistaa erityisen hyvin karkureissun, jonka päätteeksi vanhemmat tulivat hakemaan häntä Kuusamosta takaisin Etelä-Suomeen.
– Päätimme lähteä varastetulla autolla Lappiin. Juutuimme kesärenkailla tunturiin, kun ajoimme karkuun huoltoasemalta. Menimme johonkin mökkiin, jossa peseydyimme ja laitoimme ruokaa. Lopuksi rikoimme paikat. Sellaista se silloin oli. Olimme nuoria ja tyhmiä.
Lopulta kaveriporukka jäi kiinni ja joutui poliisiasemalle Kuusamoon.
– Siellä vietimme yön, ja aamulla olivat vanhemmat hakemassa kotiin.
"Vanhemmillani oli todella vaikeaa"
Johannan vanhemmat yrittivät kaikin keinoin puuttua tyttärensä holtittomaan käytökseen.
– Apua järjestettiin joka suunnalta, mutta en halunnut sitä. Vanhemmillani oli todella vaikeaa, mutta äitini on aina ollut tukenani ja hakenut minut poliisilaitokselta kotiin.
17-vuotiaana Johanna joutui vankilaan pahoinpitelyistä.
– Kaverini hakkasi ihmisiä huvikseen kaupungilla, ja minä olin siinä mukana. Jouduin linnaan, koska minulla oli allani jo viisi ehdonalaista autovarkauksista.
Huumeet tulivat kuvioihin
Ensimmäisen lapsensa Johanna sai 19-vuotiaana. Kun hän kolmea vuotta myöhemmin erosi lapsen isästä, hän ajautui huumeporukoihin.
– Käytin heroiinia suonensisäisesti reilun vuoden ajan. Lopulta kaverini pakotti minut vieroittautumaan. Jatkoin kuitenkin epäsäännöllistä käyttöä aina toiseen raskauteeni asti, eli melkein kahdeksan vuoden ajan.
Muutos lasten takia
Kun Johannan kuopus oli kolme kuukautta vanha, vauvan huumeita käyttänyt isä hyökkäsi Johannan kimppuun.
– Hän pahoinpiteli sekä minua että esikoistani. Samoihin aikoihin olin tavannut koirapuistossa normaaleja ihmisiä ja saanut heistä uusia ystäviä. Silloin tajusin, miten kieroutunutta elämämme oli. Minun oli saatava lapseni pois sellaisesta elämästä.
Johanna teki rikosilmoituksen pahoinpitelyistä ja pääsi vaikeuksien kautta irti entisistä piireistä. Vuosien takainen elämä on enää kaukainen muisto.
– Nykyisin olen normaali kahden lapsen äiti ja elän laillista ja ihanaa arkea. Koko ystäväpiirini koostuu perheellisistä ja työssäkäyvistä veronmaksajista, joilla ei ole aavistuskaan siitä, että yksi heidän ystävänsä on entinen rikollinen. En ole uskaltanut kertoa heille menneisyydestäni, sillä pelkään, etteivät he enää sen jälkeen haluaisi olla ystäviäni.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.