Lapselle täytyy antaa sääntöjä ja turvaa, jotta väkivaltainen käytös kitkeytyisi.
Ammatillisten perhekotien liiton viestintävastaava ja 19 vuotta kasvattajana toiminut Juhani Santala ei ole kokenut suoranaista väkivaltaa työssään perhekodin kasvattajana.
– Normaalissa arjessa pitää kuitenkin olla varautunut kaikkeen, koska jotkut lapset ovat tosi vaurioituneita ja toistavat kotona opittua käyttäytymismallia. Välillä käydään käsiksi ja heitellään tavaroita, kun ei muuta tiedetä, Santala kertoo.
– Tuleehan sisarustenkin välillä kärhämää, mutta ei täällä ole väkivaltaa. Jos on sellaisia oireita, niin niihin puututaan heti.
Tappouhkauksia Santala on myös kuullut lasten suusta, mutta niihin täytyy suhtautua rauhallisesti.
– Täytyy miettiä kuinka primitiivinen se reaktio on. Lapsilla niitä voi tulla vielä enemmän, jos on oikein vaurioitunut. Kapasiteetti ei riitä tunteiden käsittelyyn muilla tavoin.
Vanhemmuus puuttuu
Santala kertoo, että joidenkin lasten vanhemmilta puuttuu "vanhemmuus", eikä lapsilla ole sääntöjä.
– Yleensä alkoholi ja mielenterveys ovat ne pääjutut, joiden takia perhekotiin tullaan. Mutta vaikka niitä asioita ei olisi taustalla, on aina yksi yhteinen piirre: puuttuva vanhemmuus. Meille on tuotu 8-vuotias tyttö, koska vanhemmat pelkäsivät häntä. Tyttö oli vanhempien mielestä uhkaava.