Petri palaa Nepalin jylhiin maisemiin yhä uudelleen

Himalajan henkeäsalpaavat maisemat ovat ainutlaatuisia. Sen totesi Petri Kaipiainen jo ensimmäisellä Nepalin-reissullaan vuonna 1984, kun hän lähti vaimonsa kanssa kiertämään Aasiaa. Nepal viehätti niin, että pariskunta vietti maassa lopulta yhteensä useita kuukausia.

– Annapurnan alue oli tuolloin todella upea. Nyt alueelle on rakennettu teitä. Ennen reitin käveleminen kesti kolme viikkoa, nyt kävelyreittiä on jäljellä enää nelisen päivää. Mutta maisemat eivät ole tietenkään muuttuneet miksikään.

Mieleenpainuvan matkan jälkeen Kaipiainen pohti, miksi Suomesta ei järjestetty maahan lainkaan matkoja. Hän päätti korjata asian. Kaksi vuotta myöhemmin Kaipiainen matkusti Nepaliin uudemman kerran. Tällä kertaa matkatoimiston ja hänen itsensä järjestämän pakettimatkan mukana.

– Se oli lähtölaukaus suomalaisten vaellusmatkoille Nepaliin.

Sittemmin Kaipiainen on vieraillut maassa vielä kuusi kertaa.

Trooppisesta ilmastosta lumihuipuille

Nepal on kulttuurien kehto, jossa on mahdollista nähdä paljon yhden vaellusreitin varrella.

– Esimerkiksi Annapurnan kierros on todella monikulttuurinen. Reitti alkaa 600 metrin korkeudesta, jossa asuu hinduja. Alun trooppiselta riisinviljelyalueelta päädytään lopulta yli viiden kilometrin korkeuteen tiibetiläiselle alueelle.

Paitsi kasvillisuus, myös ihmisten asumukset, temppelit ja viljelykset muuttuvat matkan varrella.

– Savitalot muuttuvat kivitaloiksi, eläimistö puhveleista jakeiksi, ja riisi lopulta perunaksi ja ohraksi.

Uskonto on joka puolella vahvasti läsnä.

– Temppeleitä on paljon. Hindut rukoilevat aamuin illoin ja antavat uhrilahjoja jumalkuville. Buddhalaisilla taas on rukousmuureja ja luostareita.

Köyhillä alueilla olot ovat vaatimattomat, eivätkä ihmiset ole välttämättä koskaan poistuneet kotilaaksoistaan.

– Kerran kävimme oppaamme kotona. Hänen vaimonsa ei ollut koskaan nähnyt autoa, sillä lähimmälle tielle oli kolmen päivän kävelymatka.

Hotelli tai teltta – valitse itse

Mount Everestin alue on yksi suosituimpia kohteita Nepalissa, ja alueelle on rakennettu tasokas majataloverkosto.

Syrjäisillä alueilla majataloja ei ole, mutta yösijaa voi kysyä paikallisten kodeista. Myös teltassa yöpyminen onnistuu.

Nepalissa matkatavaroita ei ole tapana kantaa itse. Kantajien palkkaaminen on edullista ja kuuluu paikalliseen kulttuuriin. Syrjäseuduilla ihmiset eivät puhu englantia, joten Kaipiainen suosittelee myös oppaan palkkaamista.

Kaipiainen vaelsi syrjäseuduilla viimeksi toissa vuonna.

– Seitsemän hengen seurueellamme oli 30 hengen henkilökunta mukana. Oli opas, kantajia ja kokkeja. Täysihoito maksoi 47 euroa päivässä.

Väkivaltaisuuksia ei tarvitse pelätä

Nepalin historiaan liittyy paljon väkivaltaisuuksia. Sisällissotaa käytiin vuosina 1996–2006. Sen aikana lakot olivat tavallisia.

– Joskus jouduimme maksamaan niin sanottua maolaisveroa, että pääsimme etenemään. Jotkut kieltäytyneet oli piesty. Me katsoimme parhaaksi maksaa.

Levottomuudet eivät ole koskaan pelottaneet Kaipiaista.

– Maassa on poliittisia levottomuuksia, mutta ne eivät kohdistu turisteihin. Jos käyttää maalaisjärkeään eikä tunge itseään keskelle mekkalaa, niin silloin ei ole mitään hätää.

Kuvat: Petri Kaipiainen

Studio55.fi/Tuuli Lindgren