USA 2000. Käsikirjoitus ja ohjaus: David Twohy. Tuotanto: Tom Engelman. Kuvaus: David Eggby. Leikkaus: Rick Shaine. Pääosissa: Radha Mitchell, Vin Diesel, Cole Hauser, Keith David, Lewis Fitz-Gerald, Claudia Black, Rhiana Griffith, John Moore, Simon Burke. Kesto: 109 min.
Paremmin käsikirjoittajana kuin ohjaajana pärjännyt David Twohy on koettanut hoitaa kummankin homman tässä epätasaisessa tieteisthrillerissä, jossa jälleen kerran avaruuden uhat hyökkivät matkaavien maanasukkien niskaan kaukana kotitähdistöstämme. Tavallista pienemmällä budjetilla toteutettu Pimeän uhka on sisällöllisesti lähes yhdentekevä mutta visuaalisesti oikein näppärä kokonaisuus, jossa hyödynnetään henkilökemioita paikoin ansiokkaasti ja suurimman osan aikaa ei.
Hämärään tulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan toiminta alkaa, kun murhaajavankia kuljettava alus menettää kontrollinsa sekä melkein kaikki siviilimatkustajistaan, ja törmää tuntemattomalle planeetalle. Kaikeksi onneksi autiolta vaikuttavalla planeetalla on juuri riittävästi happea pelastuneiden hengitettäväksi, mutta ikävyyksiä alkavat aiheuttaa paikalliset lihansyöjähirviöt, niin maasta kuin ilmasta käsin. Hyvä puoli on se, että oliot liikkuvat vain pimeässä eivätkä auringonvalossa näe mitään. Huono viuhka sattuu taas siinä, että neliaurinkoisen planeetan sattuu peittämään täydellinen auringonpimennys.
Valoa tarttis siis saada ja vähän äkkiä, tuumii miehistö, ja ihmisen perimmäinen pimeänpelko joutuu tehokkaasti koetteille myös katsomon puolella. Taistelevan joukkion johdossa on - uskottavaa kyllä - nuori hehkeä nainen Carolyn Fry (Radha Mitchell), ja hänen auktoriteettiaan koettelemassa karannut vanki Riddick (Vin Diesel) sekä tätä metsästävä hyvännäköinen avaruuskyttä Johns (Cole Hauser). Mukaan mahtuu myös diivaileva antiikkikauppias ja sekalainen joukko islaminuskoisia imaameja ja lapsukaisia(!).
Erikoisefektit on toteutettu kerrassaan kammottavalla kekseliäisyydellä (sekä tietysti törkeillä lainoilla), ja erilaiset valoilmiöt pimeässä hivelevät kauneudessaan silmää. Toimintakin etenee suhteellisen kivuttomasti ja pitää kasvavan jännityksen yllä - ainakin jos ei anna epäloogisuuksien, kaavamaisuuksien tai totaalisten uskomattomuuksien häiritä.
Häiritä ei pidä myöskään antaa kiusallisen tutun asetelman, jossa miesvaltainen miehistö johdossaan rohkea nainen päätyy vieraalle planeetalle, jolla tuntematon monsteri uhkaa heidän henkeään. Alienin lisäksi Pimeän uhka ryöstöviljeleekin kaikkia mahdollisia avaruusseikkailuja - vaan niinhän sitä vähän täytyykin.
Poliittisen korrektiuden parodiaa lähentelee elokuvan ydinjoukon rakenne: eri uskontoja edustavat musta ja valkoinen mies, nainen ja lapsi. Tietysti heikon on oltava yllättäen vahva, pahan miehen yllättäen hyvä jne. Kaiken ennalta-arvattavuuden keskellä piristää kuitenkin elokuvan poikkeuksellisen rohkea loppuratkaisu.
Radha Mitchellin suoritus rohkeana Carolyninä on kuuma ja pippurinen. Viimeksi nuori lahjakas näyttelijätär nähtiin Amy Cholodenkon vaikuttavassa naiselokuvassa High Art. Mainion roolin vetää myös Sotamies Ryanista muistettava Vin Diesel pelottavana Riddickinä, joka lausuilee totuuksia syvällä rintabassolla.
Kysymys kuuluu, suhtautuuko horror-hömppäiseen Pimeän uhkaan leikkimielellä, jolloin se sekä pelottaa että viihdyttää visuaalisesti, vai vakavastiotettavana avaruusjännärinä, mitä se otsa kurtussa yrittää olla. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.
Teksti: Tuuve Aro