Pyöräilymatka Toscanassa tarkoittaa makuhermoja kutittelevia piknikkejä, henkeäsalpaavan kauniita maisemia sekä hyvää seuraa. Pirjo Haapoja matkusti Italiaan ja totesi, ettei parin sadan kilometrin pyöräilyurakka ollut lainkaan ylitsepääsemätön haaste. Tavoitteena oli myös tiukempi peppu.
Kun Pirjo Haapoja kuuli, että matkalla pyöräillään pari sataa kilometriä, häntä mietitytti oman kunnon riittävyys. Haapoja polki satunnaisesti kuntopyörällä ennen reissua, mutta paria viikkoa ennen lähtöä hän venäytti selkänsä. Kahden viimeisen viikon aikana hän ei treenannut polkemista ollenkaan.
– Kyllä jännitti, että mahtaako kunto riittää. Minulle kerrottiin, että kohtuullinen kunto pitäisi olla, ja kyllä se sitten loppujen lopuksi riittikin.
Matkan ensimmäisen ja viimeisen päivän seurue vietti Roomassa. Siellä jokainen sai kulkea oman mielensä mukaan. Roomasta porukka matkusti bussilla pieneen Murlon kaupunkiin, jossa jokaiselle jaettiin 21-vaihteinen hybridipyörä. Pyöräilyurakka sai alkaa.
– Murlosta ajelimme suunnilleen 15 kilometriä ensimmäiseen majapaikkaamme, Buoncoventoon, joka sijaitsi pienessä vanhassa kylässä. Siitä tuli meidän tukikohtamme, jossa yövyimme kolme yötä. Teimme sieltä päiväretkiä eri suuntiin.
Viininmaistajaisia ja piknikkejä luonnossa
Matkalaiset vierailivat fantastisessa Monte Oliveton luostarissa ja kävivät viinitiloilla maistelemassa viinejä. Tilaviinien lisäksi seurueella oli tilaisuus päästä maistamaan myös luomuviinejä sekä osallistumaan viininmaistajaisiin linnassa.
– Jaksoin hyvin pyöräillä 10–15 kilometriä päivässä, kun pidimme kahvi- ja lepotaukoja sekä mielettömiä lounaspiknikkejä.
Haapojan mukaan pyöräilymatka oli niin elegantti, ettei sillä ollut oikeastaan perinteisen pyöräilyn kanssa mitään tekemistä. Ostokset ja kaikki tavarat kulkivat huoltoautossa, ja riittävän pyöräilymatkan tai viininmaistajaisten jälkeen koko remmi kuljetettiin hotellille linja-autolla.
– Huoltoauto liikkui hitaasti viimeisen pyöräilijän perässä. Kukaan ei uupunut matkan varrella, mutta mahdollisuus oli hypätä huoltoauton kyytiin missä vaiheessa tahansa.
Päiväretket päättyivät ihaniin illallisiin
Pyöräillessä matkalaiset saivat ihailla seudun henkeäsalpaavan kauniita maisemia.
– Maisemat olivat ylivertaisen kauniit, paljon kauniimmat kuin mitä odotin.
Seurueen yhteishenki oli niin hyvä, että kun yksi pysäytti pyöränsä ottaakseen kuvia, joku jäi aina odottamaan. Porukka tuli viikon aikana tutuksi, sillä päiväretkien päätteeksi matkalaiset ruokailivat yhdessä. Hyvien ruokien lisäksi illallisiin kuului paljon naurua.
– Liikunnallisten ihmisten kanssa on aina poikkeuksellisen kivaa. En osannut odottaa, että sillä tavalla tutustuttaisiin. Vaihdoimme yhteystietoja ja ainakin valokuvat tulevat kiertämään kaikilla.
Haapoja odotti, että matkan aikana kroppa hoikistuu, reidet tulevat kimmoisammiksi ja peppu tiukemmaksi.
– Siellä oli niin hemmetin hyvää ruokaa, että en taatusti hoikistunut. Rapuissa kuitenkin huomaan, että jalat toimivat paremmin.
Lue myös jutut:
Pirjon viisi syytä lähteä pyöräilymatkalle