Pituushypyn voi teknisenä suorituksena pilkkoa karkeasti kolmeen osa-alueeseen: vauhtijuoksuun, ponnistukseen ja ilmalentoon/alastuloon.
Suomen urheiluliiton SUL:n pituuden lajivalmentaja Juhani Evilä antaa vinkkejä siitä, mihin katsojan kannattaa kiinnittää kisassa huomiota.
Vauhtijuoksu:
- Juoksun ensimmäiset askeleet määräävät sen, miten hyvin vauhtijuoksu onnistuu. Jos niissä lähtee hosumaan ja ottaa liian lyhkäisiä askelia, juoksu menee repiväksi (= silloin joutuu harppomaan kiinni alun lyhyet askeleet).
- Tavoitteena on rento, laaja-askelinen, hyvätyöntöinen lähtö. Samalla tavalla kuin pikajuoksuissa yläkroppaa pidetään alussa alhaalla ja nostetaan sieltä vauhdin loppua kohden ylös.
- Toiseksi viimeinen askel on kaikkein pisin koko juoksussa ja viimeinen askel kaikkein lyhin, jotta saadaan ponnistusrytmi tehtyä.
Ponnistus:
- Kannattaa seurata, onko hyppääjä takakenossa vai lähteekö hän kippaamaan pää edellä eteenpäin. Painopisteen pitäisi kohdistua suoraan alas lankkuun.
- Päkiällä ei ponnisteta, vaan koko jalkapohja täytyy saada lankkuun ja vartalon painopiste suoraan siihen lankun päälle. Lievä takanoja on parempi kuin lievä etunoja.
Ilmalento/alastulo:
- Ilmalennossa kannattaa seurata, ojentuuko ponnistava jalka suoraan eli ponnistaako hyppääjä loppuun asti.
- Pysyykö vapaa jalka edessä tarpeeksi kauan, että hyppy lähtee hyvin eteen- ja ylöspäin.
- Ilmassa ei oikein voi tehdä enää mitään muuta kuin vähän tasapainottaa asentoa.
- Loppukurotuksessa pitäisi saada jalat voimakkaasti eteen ja tehtyä voimakas käsillä eteenveto. Näin saa vartalon painopisteen jalkojen eteen, ettei putoa takapuoli edellä hiekkaan.
(MTV3-STT)