Länsirannikolla juhannuksenvietossa sekoittuvat periruotsalaiset ja perisuomalaiset perinteet: kalasoppa, tanssit ja juhannussalko, jota tullaan katsomaan mieluiten veneellä. Pohjanmaan rannikolla pelataan juhannuksensa myös pidroa, joka on paikallinen, perinteinen korttipeli.
– Mökillä on koko suku paikalla ja siellä ratkaistaan Tiirakarin Pidro-mestaruus taas tänä vuonna, kertoo Jyrki Tiainen.
Päivä alkaa juhannussalon ympärillä tanssien ja laulaen: mukana on sekä suomenkielisiä lastenlauluja että kaikkien tuntemia ruotsinkielisiä juhannushittejä, kuten Vem kan segla förutan vind. Juhannussalko on koko kylän yhteinen koitos ainakin Öjan kalasatamassa Kokkolan edustalla.
– Kukin tuo omat kukat mukanaan, jotka he ovat käyneet edellispäivänä tai samana aamuna hakemassa. Salko syntyy sitten sen mukaan, miten paljon on kukkia, kertoo Långön kyläyhdistyksen sihteeri Linda Boberg-Santala.
Juhannus on tänäkin vuonna kolea, mutta se ei pilaa tunnelmaa.
– Ei tietenkään! Alkukesä huipentuu juhannukseen, siinä on puolen vuoden työsarka talvesta tähän saakka ja sitten eletään kesä ja sitten tulee syksy, kuvailee upealla itse rakennetulla Justus-veneellä paikalle puksuttava Raul Pohjonen.
Rannikolla kun ollaan, juhannusjuhlilta siirrytään mökeille.
– Sitten syödään silliä ja uusia perunoita ja hyvää salaattia ja sen jälkeen ohjelma onkin salainen!
Salaisuuden verho raottuu sen verran, että ainakin sauna mahtuu mukaan iltaohjelmaan.
– Kyllä, ja savusauna! Viime vuonna sinne piti mennä pipo päässä, ehkä ei tällä kertaa kuitenkaan, nauraa Pohjonen.