USA 2008. Ohjaus: Mark Herman. Käsikirjoitus John Boynen romaanin pohjalta: Mark Herman. Kuvaus: Benoit Delhomme. Leikkaus: Michael Ellis. Musiikki: James Horner. Tuotanto: David Heyman. Pääosissa: Asa Butterfield, Jack Scanlon, David Thewlis, Vera Farmiga, Rupert Friend, Amber Beattie. Kesto: 96 min.
Holokausti on sekä tieto- että kaunokirjallisuuden kestoaiheita. Näihin tarinoihin myös elokuvantekijät mielellään tarttuvat. Keskitysleirien kauhuille, ihmisen pahuudelle ja vallan hurmokselle etsitään selityksiä ja tarkastellaan, millaisia haavoin julmuuksista voi selvitä.
John Boynen nuorille suunnattuun romaaniin perustuva Poika raidallisessa pyjamassa kertoo tästä traumaattisesta historian jaksosta kahden 8-vuotiaan pikkupojan suurin ja viattomin silmin. Päähenkilö on Auschwitzia johtavan natsiupseerin poika Bruno (Asa Butterfield), joka löytää kielletyillä retkillään piikkilanka-aidan toiselta puolelta erikoisen ystävän Schmuelin (Jack Scanlon), jolla on aina nälkä ja joka kulkee raidallisessa pyjamassa.
Tarinan idea on sama idea kuin Roberto Benignin Kauniissa elämässä, vaikka kirjailija Boynen ja ohjaaja Mark Hermanin tyylilaji onkin tyystin toinen. Kun lapsi sysätään keskelle tilannetta, jota hän ei ymmärrä, hänen kauttaan voidaan esittää yksinkertaisia kysymyksiä, jotka itse asiassa ovat juuri niitä kaikkein tärkeimpiä. Selitykset isän (David Thewlis) työstä ovat epämääräisiä ja valheet aidan takana sijaitsevan "maatilan" asukkaiden elämästä hätäisiä ja onttoja. Brunolle opetetaan, että juutalaiset ovat pahoja, eivät itse asiassa ihmisiä ollenkaan.
Aina surumielinen, väsynyt ja likainen Schmuel ei hänkään ymmärrä mitä leirissä tapahtuu. Sen verran hän kuitenkin tietää, ettei hänen puserossaan oleva numerosarja kuulu mihinkään seuraleikkiin, kuten Bruno arvelee, hän kun on vahingossa nähnyt leirin elämää kuvaavan irvokkaan propagandafilmin. Lapsen viattomuus on niin karmivaa siksi, että katsojalle tuo historian masentava jakso on piinallisen tuttu.
Elokuvassa tulee kirjaa korostuneemmin esille se, miten kullakin henkilöhahmolla on erilainen suhtautuminen vallitsevaan poliittiseen ilmastoon. Erityisesti äidin (Vera Farmiga) rooli on kirjasta elokuvaan siirryttäessä kasvanut valtavasti, minkä avulla tarinaan saadaan rakennettua vahvempia perheen sisäisiä ristiriitoja.
Isä on Hitlerin luottomiehiä, joka ei kyseenalaista führerinsä käskyjä. Äidin silmät avautuvat hiljalleen, ja hän alkaa vastustaa Kolmannen valtakunnan aatteita ja miehensä roolia keskitysleirin julmuuksissa. Samaan aikaan Gretel-tytär (Amber Beattie) palvoo yhä fanaattisemmin natseja. Nuori ja komea luutnantti Kotler (Rupert Friend) on lumoutunut omasta vallastaan ja Gretel Kotlerista.
On ymmärrettävää, jos aiheen yltäkylläinen tarjonta on johtanut holokaustiväsymykseen. Kirjan filmatisointi muuttaa kuitenkin turtumuksen liikutukseksi ja järkytykseksi. Aiheen ja näkökulman huomioon ottaen paatoksellisen sentimentaalisuuden riski on suunnaton, mutta Herman välttää tämän tyylikkäästi.
Lapsen näkökulma kantaa hyvin läpi elokuvan, vaikka välillä Brunon naiivius tuntuu jopa uskomattoman hölmöltä. Toisaalta 60 vuotta sitten ei-toivotulta tiedolta suojattu lapsuus oli mahdollinen. Traaginen loppu on saattanut olla studiolle vaikea nieltävä.
Teksti: Minna Karila