Katie Koestner oli 18, kun opiskelukaveri raiskasi hänet treffien päätteeksi 1990-luvulla Virginiassa Yhdysvalloissa. Hän kertoo nyt BBC:lle, miten raiskatuksi joutuminen ja Time-lehden kanteen päätyminen vaikuttavat hänen elämäänsä edelleen.
Koestnerista tuli vuonna 1990 nainen, joka antoi kasvot treffiraiskaukselle. Hän oli juuri aloittanut college-opinnot, ja suostui opiskelukaverinsa pyyntöön lähteä treffeille.
– Mielestäni hän oli uskomattoman hyvännäköinen. --- Menimme hienoon ravintolaan, jossa oli kynttilöitä pöydissä ja livemusiikkia. Tarjoilijat puhuivat ranskaa, seuralaiseni tilasi annokset ranskaksi. Koin itseni todella onnekkaaksi. Tunsin, että olin tavannut koko kampuksen parhaan pojan.
Illallisen jälkeen pari meni jatkamaan iltaa Koestnerin huoneeseen. He tanssivat kattoon kiinnitettyjen tähtien alla. Kaikki meni hyvin, kunnes mies alkoi avata treffikumppaninsa paidan nappeja. Koestner havahtui tilanteen vakavuuteen kuitenkin vasta, kun mies kaatoi hänet lattialle.
– Yritin saada hänet pois päältäni, mutta en onnistunut kuitenkaan siinä. En halunnut loukata hänenkään tunteitaan. Sanoin toistuvasti ”Ei” ja ”Ole kiltti ja nouse päältäni”. Hän taas käski minun rauhoittua ja että kaikki sujuisi hyvin. Menetin sillä hetkellä neitsyyteni vasten tahtoani.
Koestnerin tarina kuvaa hyvin, miten yleinen käsitys seksuaalisesta väkivallasta on muuttunut 26 vuodessa. Vuonna 1990 lähipiirikin kehotti Koestneria vaikenemaan ja unohtamaan tapahtuneen, sillä Koestner oli päästänyt miehen itse huoneeseensa treffien päätteeksi, jolloin hän oli tavallaan itsekin osasyyllinen.
Koestner ei niellyt tätä, vaan ilmoitti asiasta poliisille. Syyttäjä ei uskonut, että tapaus johtaisi tuomioon, jolloin Koestner halusi koulun kurinpitolautakunnan käsittelevän asian.
Useita tunteja kestäneessä kuulemisessa mies myönsi, että Koestner oli useampaan kertaan kieltäytynyt seksistä, ja että hän jatkoi kielloista huolimatta.
– Jossain vaiheessa kiellot loppuivat ja uskoin, että olin onnistunut muuttamaan hänen mielensä, raiskaaja selitti tekoaan.
Koulu antoikin miehelle rangaistuksen: hän sai jatkaa opintojaan, mutta hänen olisi pysyteltävä pois Koestnerin asuntolasta kokonaisen lukuvuoden ajan. Lisäksi dekaani ihmetteli Koestnerille, miksei tämä voisi aloittaa seurustelua miehen kanssa, kun asia oli nyt selvitetty.
– Olin niin raivoissani, että ajattelin kirjoittaa kirjeen, jossa kertoisin tapahtumista kaikille koulukavereideni vanhemmille.
Hän päätyi kuitenkin lähettämään kirjeen paikallislehteen, josta uutistoimisto poimi uutisen omaan levitykseensä. Koestnerin tapaus sai valtavan huomion, ja hän esiintyi tapauksen tiimoilta useissa keskusteluohjelmissa ja päätyi Time-lehden kanteen.
26 vuotta myöhemmin Koestner tekee yhä seksuaalisen väkivallan vastaista työtä. Hänellä on oma hyväntekeväisyysjärjestö, jonka kautta hän käy kertomassa tarinaansa nuorille tytöille.
– Kun vain näkisitte heidän kyyneleensä. He halaavat minua ja lähettävät viestejä, joissa he kertovat salaisuutensa. --- Joka kerta, kun kerron tarinani, kuulen 10, 20 tai 30 uutta samankaltaista tarinaa.
Vaikka asenneilmapiiri on muuttunut 90-luvulta, Koestneria loukkaa yhä treffiraiskausten vähättely.
– Minun tapaustani kutsuttiin treffiraiskaukseksi, koska olin lähtenyt illalliselle. Raiskauksen edessä piti olla etuliite, ikään kuin olisi olemassa treffiraiskaus ja oikea raiskaus. Minua järkytti syvästi se, että jollakin oudolla tapaa kyseessä ei olisi kovin paha teko, koska tarjottiinhan minulle illallinen samalla.