Suomi, 2009. Ohjaus: Markku Pölönen. Käsikirjoitus: Arttu Käyhkö, Heikki Silvennoinen, Markku Pölönen. Kuvaus: Kari Sohlberg. Leikkaus: Jari Innanen, Markku Pölönen. Musiikki: Vesa Mäkinen. Tuotanto: Satu Sadinkangas, Jukka Karttunen. Pääosissa: Olavi Uusivirta, Heikki Silvennoinen, Peter Franzén, Mika Nuojua, Laura Birn, Satu Silvo. Kesto: 90 min.
Autoista, niiden varaosista ja mekaniikasta kaiken tietävä Luumu (Olavi Uusivirta) on kähveltänyt niin monta autoa, että vanhemmat lähettävät pojan sedän luokse maalle rauhoittumaan, kauas autojen houkutuksista. Luumun setä Sladi (Heikki Silvennoinen) on entinen rallikartturi ja nykyinen turhautunut autokoulunopettaja. Kuinka ollakaan, Sladin porukka alkaa valmentaa Luumusta Team Susan rallikuskia seuraavaan isoon kilpailuun.
Markku Pölönen tekee Ralliraidassa kummelit. Eikä syynä ole ainoastaan se, että yhdessä elokuvan keskeisessä roolissa häärää Heikki Silvennoinen. Silvennoinen on kimpassa Pölösen ja Arttu Käyhkön kanssa myös kirjoittanut elokuvarallin. Kummeleiden elokuvat ovat tavallisesti esitelleet hassuja tyyppejä irrallisissa sketseissä, joita peräkkäin asettamalla ei ole syntynyt ehjiä elokuvia. Ralliraidassakin juntit ajautuvat kiusallisiin tilanteisiin ja toistuvaan itsensä häpäisyyn.
Kansankomediaa rakastava Pölönen on Ralliraidassa keskittynyt humoristisiin sutkautuksiin. Elokuva on sikermä vitsejä, joita lauotaan varsin onnistunein ajoituksin, mutta jo vitsien määrän vuoksi huumorin taso on ymmärrettävästi vaihteleva. Kiroilevia äijiä ja rasvaisia kaksimielisyyksiä hyökkää joka nurkan takaa, mutta naurun alta ei oikein löydy muuta. Viihde-elokuvalla ei tarvitse olla sanottavaa, mutta pelkkä nauruautomaatti unohtuu helposti – tai sitten se leviää kaikkialla kuulluiksi hokemiksi. Eron Kummeleiden elokuviin tekee se, että Pölönen on elokuvantekijä eikä pelkkä sketsimaakari. Elokuvassa on kuin onkin jonkinlainen juoni, joka kulkee eteenpäin.
Emmauksen tien syyntakeettomat kylähullut ovat vaihtuneet pohjimmiltaan hyväntahtoisiksi hölmöiksi, joiden elämänpiiri on kapea, joiden päässä järki ei liikoja leisku ja joiden sosiaaliset taidot ovat onnettomat. Luumua lukuun ottamatta henkilöillä ei ole juurikaan henkilöhistoriaa, sillä heidän tehtävänään on vain naurattaa.
Elokuvassa syödään paljon hillomunkkeja ja makkaraa ja juodaan viinaa. Mitä olisikaan kansankomedia ilman humalaa? Miehisten puuhien lisäksi viritellään paria haparoivaa romanssia. Kaikki henkilöt (sekä miehet että naiset) näyttävät harvinaisen epäsiisteiltä ja tyylittömiltä, väärään vuosikymmeneen juuttuneilta. Puvustajalla ja maskeeraajalla on taatusti ollut hauskaa tyylittömyyden kirjoa suunnitellessaan.
Näyttelemisen ohella muusikkona uraa luonut Olavi Uusivirta ei Ralliraidassa laula mutta osoittautuu kelvoksi koomikoksi. Herkullinen on myös Janne Reinikaisen esittämä yli-innokas radion ralliselostaja, joka suoltaa asiayhteyteen sopimattomia kielikuvia. Mutta elokuva on kiistatta Heikki Silvennoisen show. Silvennoinen on parhaimmillaan tajuttoman hauska.
Teksti: Minna Karila