Riitta Väisänen muistaa Spede Pasasen energisenä ja sydämellisenä miehenä, jonka seurassa oli aina hauskaa.
Miss Euroopaksi vuonna 1976 kruunattu Riitta Väisänen tapasi Pertti "Spede" Pasasen vuonna 1983 ja sai heti ensimmäisen roolinsa tämän elokuvassa Lentävät luupäät.
Vuonna 1985 Spede suunnitteli Väisäselle oman tv-ohjelman Kymppitonnin. Alun epäilyistä huolimatta ohjelma nousi nopeasti katsojien suosikiksi, ja pysyi televisiossa 20 vuotta. Väisänen voitti Suomen suosituimman naisesiintyjän Telvis-patsaan viisi kertaa putkeen, ja Kymppitoni voitti myös Venla-palkinnon vuonna 1986.
– Siitä olen tietysti todella kiitollinen, että hän kehitteli minulle sen ohjelman, ja että sain tehdä sitä niin kauan. Pertti mietti ideaa pitkään, että miten se menisi, ja lopulta siitä tuli nerokas kilpailu. Kukaan ei voinut fuskata siinä, Väisänen miettii.
Spede Pasanen (vas.), Riitta Väisänen ja Simo Salminen Venla-gaalassa vuonna 1983.
Vaikka Speden kuolemasta on tänään tasan 15 vuotta, nousee hän Väisäsen mukaan muistojen ja ihmisten puheiden myötä esiin tasaisin väliajoin.
– Ei nyt joka päivä, mutta esimerkiksi kun hänen elokuviaan tulee televisiosta, saattavat ihmiset soitella minulle. Katselen edelleen hänen elokuviaan, vaikka ne on nähty moneen kertaan. Ne sketsit eivät vanhene, Väisänen kertoo.
Riitta ja Spede Simo Salmisen (vas.) taiteilijajuhlassa vuonna 1984.
Hän ja Spede olivat vuosien ajan paitsi läheisiä työtovereita myös rakastavaisia. Väisänen pääsi näkemään koko kansan rakastaman viihdetaiteilijan yksityisemmän puolen.
– Hänen kanssaan oli aina hauskaa. Pertti ei varsinaisesti ollut mikään vitsiniekka, vaan todella taitava tilannekoomikko. Se on lahja, joka toisilla vain on. Hänellä oli aina sanelukone mukanaan, johon hän nauhoitti asioita muistiin. Hänen ideansa syntyivät arkisista asioista, Väisänen muistelee.
– Samalla hän oli todella sydämellinen ihminen. Hän oli tyypillinen oinas, eli spontaani, kaikki tapahtui nopeasti. Hän suuttui ja leppyi nopeasti, eikä koskaan sanonut pahaa kenestäkään.
Yksi asia, mitä Spede kuitenkin Väisäsen mukaan inhosi, oli lörpöttelyä ja tyhjän puhumista.
– Hän ei voinut sietää sitä, että lörpöttelin lehdistölle. Yritin selittää, että se kuuluu työhöni. Kyllä hän sen sitten tajusi, ja kertoi itsekin omista töistään haastatteluissa. Mutta hän inhosi lässyttämistä, Väisänen naurahtaa.
Riitta ja Spede vuonna 1987.
Väisänen muistaa Spedestä myös tämän jatkuvan energisyyden ja kekseliäisyyden. Viihteen lisäksi hän kehitteli jatkuvasti erilaisia keksintöjä ja vempeleitä, joita käytettiin myös esimerkiksi elokuvissa.
– Hänellä oli ihmeelliset geenit. Toimistossa hän saattoi yhtäkkiä nostaa jalat pöydälle ja ottaa 10 minuutin torkut. Sitten hänellä oli taas täysi vauhti päällä, Väisänen kuvailee.
Välillä hän pääsi myös itse kokeilemaan Speden ja tämän kavereiden kehittelemiä vempeleitä.
– Kerran he laittoivat surffilaudan perään moottorin. Lentävät luupäät -elokuvan kuvauksissa he keksivät kiinnittää riippuliitimeen ison nojatuolin. Silloin sanoin, että tuohon en kyllä tule, Väisänen nauraa.
Riitta Väisänen ja Spede Pasanen vuonna 2000.
Väisäsen mukaan Speden vaikutus suomalaiselle viihteelle on kiistaton.
– Hänellä on ollut ehkä kaikkein isoin merkitys koko viihdekentälle. Niin vahvaa se hänen jälkensä oli. Se oli lähtemätöntä, jotenkin rehdimpää ja kotoisampaa. Tietysti nykyäänkin on hyviä viihteen tekijöitä, mutta toista sellaista ei enää tule kuin Pertti, Väisänen miettii.
2:42
