Jos joku olisi sanonut vuoden alussa, että kansalaisvapaudet peruutetaan pandemian takia lähes kaikkialla maailmassa, häntä olisi pidetty hulluna. Jos joku olisi sanonut, että ihmiset vaativat lisää rajoituksia vielä silloin, kun tartuntojen ja kuolemien määrä on alhaisempi kuin normaalin kausi-influenssan aikana, häntä olisi pidetty tärähtäneenä, kirjoittaa Risto E. J. Penttilä MTV Uutisten nettikolumnissaan.
Vielä muutama vuosi sitten pelättiin, että populistimiehet tuovat länsimaihin totalitarismin. Näin ei ole käynyt, sen sijaan totalitarismin ovat tuoneet poliittisten keskiryhmien naiset: Saksan Angela Merkel, Uuden Seelannin Jacinda Ardern, Skotlannin Nicola Sturgeon ja Suomen Sanna Marin. Kuulostaa rajulta väitteeltä, mutta kerrataanpa hieman.
Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille. Keksiikö joku sellaisen yhteiskunnan alan, johon valtion valta tällä hetkellä ei ulottuisi? Valtio määrittelee, millainen käyttäytyminen on sallittua työpaikoilla, harrastuksissa, ravintoloissa, yökerhoissa, kaupoissa ja kaduilla.
Ainoa poikkeus on Ruotsi
Suurin osa kansalaisista hyväksyy vapautensa rajoittamisen vapaaehtoisesti. Ihmiset ovat huolissaan turvallisuudestaan ja terveydestään. Erityisen paljon heitä huolestuttaa läheistensä hyvinvointi. ”Jos valtio pystyy suojelemaan minua ja perhettäni, niin olen valmis luopumaan vapaudestani.”
Näin se aina menee. Harvoin valtio suoraan pakottaa kansalaisiaan luopumaan vapaudesta. Se vain tarjoaa turvaa erilaisia uhkakuvia vastaan. En halua viitata 1930-lukuun; antaa historioitsijoiden pohtia tuon ajan ja oman aikamme yhtymäkohtia. Otan yhtymäkohdan lähempää.
Populistimiehet halusivat, että valtio suojelee kansalaisia pakolaisilta, globalisaatiolta tai joltakin muulta uhkalta sulkemalla rajat ja rajoittamalla ihmisten ja yritysten vapautta. He saivat vallan Venäjällä, Intiassa, Brasiliassa, Turkissa, Puolassa, Unkarissa ja Yhdysvalloissa. Viime vuonna noin 70 prosenttia maailmantaloudesta oli populististen ja autoritääristen johtajien hallinnassa.
Tänään koko maailma on totalitaarisessa kontrollissa. Ainoa poikkeus on Ruotsi, jota syytetään vastuuttomasta toiminnasta.
En puolustele Ruotsia. Enkä hyökkää Sanna Marinin tai Jacinda Ardernia vastaan. Totean, että näin tässä kävi, vaikka kukaan ei olisi uskonut. Jos joku olisi sanonut vuoden alussa, että kansalaisvapaudet peruutetaan pandemian takia lähes kaikkialla maailmassa, häntä olisi pidetty hulluna. Jos joku olisi sanonut, että ihmiset vaativat lisää rajoituksia vielä silloin kun tartuntojen ja kuolemien määrä on alhaisempi kuin normaalin kausi-influenssan aikana, häntä olisi pidetty tärähtäneenä.
Koronasodan jälkeen tarvitaan uusi alku
En vähättele tautia. Enkä väitä, että kaikki rajoitukset tulisi purkaa. Totean, että Suomessa on tällä hetkellä vain muutamia tartuntoja, sairaaloissa ei ole ollut minkäänlaista ruuhkaa koko pandemian aikana eikä tilanne ole paha edes Britanniassa, joka on onnistunut taudin hillitsemisessä ehkä huonoiten Euroopassa.
Kuolemien määrä Britanniassa on jo kaksi kuukautta ollut alempi kuin viimeisen viiden vuoden keskiarvo. Kun verrataan tartuntojen määrää Britanniassa testien määrään, päätelmä on, ettei mitään uutta nousua ole havaittavissa.
Nykyistä tilannetta voidaan kuvata sanalla hyväntahtoinen totalitarismi. Se on toki parempi kuin pahantahtoinen totalitarismi. Mutta pitkällä tähtäimellä sekin johtaa yhteiskunnan lamautumiseen, yksilön vapauden katoamiseen, riskinoton kaihtamiseen ja taloudelliseen turmioon.
Lähestymme tilannetta, jossa meidän on sanottava hyväntahtoisille totalitaristeille: kiitos, kun piditte meidät turvassa pandemian aikana, mutta nyt tehtävänne on tehty. Tarvitsemme uudet johtajat, jotka voivat viedä meidät uuteen nousuun.
Kuulostaa epäreilulta, mutta harvoin on niin, että sodanaikaiset johtajat voivat viedä maailman seuraavaan vaiheeseen. Tästä hyvä esimerkki on Winston Churchill. Hän vei Britannian voittoon toisessa maailmansodassa, mutta hänet äänestettiin ulos vallasta sodan jälkeen.
Muistatteko vielä jääsankohaasteen, sen jossa ihmisen päälle kaadettiin ämpärillinen jääkylmää vettä ja jääpaloja? Se kulki sosiaalisessa mediassa nimellä Ice Bucket Challenge. Tarkoituksena oli herättää uhri päivittäisistä rutiineista ja pyytää tukea vaikean taudin vastaiseen tutkimustyöhön. Tarvitsemme uuden jääsankohaasteen. Sen tehtävä on herättää ihmiset hyväntahtoisesta totalitarismista.
On aika lähteä rakentamaan vapaata yhteiskuntaa, vastuullisesti, mutta päättäväisesti.
Risto E. J. Penttilä
Kirjoittaja on Nordic West Officen toimitusjohtaja ja MTV Uutisten kolumnisti.