Elokuvan vahva hahmo.
Robert Redford, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja, oli yksi 1970-luvun valovoimaisimmista filmitähdistä. Viime vuosina hän on siirtynyt yhä enemmän kameran toiselle puolelle ja on ohjannut ja tuottanut useita menestyksekkäitä elokuvia. Redford tunnetaan myös amerikkalaisen independent-filmiteollisuuden vankkana taustahahmona. Jo vuonna 1980 hän perusti Sundance-instituutin, voittoa tavoittelemattoman organisaation, joka tukee itsenäisten elokuvantekijöiden työtä. Redfordin isännöimä vuotuinen Sundance Film Festival Park Cityssä Utahissa on noussut arvostetuksi kansainväliseksi tapahtumaksi, joka toimii ponnahduslautana nuorille lahjakkuuksille.
Charles Robert Redford Jr. syntyi 18.8.1937 Santa Monicassa Kaliforniassa. Hän opiskeli mm. Coloradon yliopistossa, Pratt Instituutissa ja American Academy of Dramatic Artsissa New Yorkissa. Jo teini-ikäisenä hän vastusti aktiivisesti luonnonvarojen tuhlausta. Hän ei koskaan saanut opintojaan päätökseen, mutta on kiertänyt puhumassa mm. fossiilisten polttoaineiden käytön vaaroista lukuisissa yliopistoissa ympäri Yhdysvaltoja. Redford näki paljon maailmaa jo nuorena. Rohkeasti hän matkusti Eurooppaan ja eli boheemia taiteilijaelämää Pariisissa.
Palattuaan Yhdysvaltoihin hän asettui New Yorkiin aikomuksenaan työskennellä näyttelijänä. Vuonna 1959 hän esiintyi ensi kerran Broadwaylla. Vähitellen hän sai parempia osia, ja vuonna 1962 hänet nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla sodan vastaisessa elokuvassa War Hunt. Sitä seurasivat toiset, huonommin menestyneet filmit, kuten Situation Serious But Not Hopeless ja Inside Daisy Clover. Vuonna 1966 Redford hylkäsi roolin Mike Nicholsin Kuka pelkää Virginia Woolfia -elokuvassa ja lähti sen sijaan monen kuukauden lomalle Espanjaan.
Hän palasi takaisin suuren yleisön tietoisuuteen elokuvassa Paljain jaloin puistossa (Barefoot in the Park, 1967), jossa Jane Fondalla oli naispääosa. Vuonna 1969 valmistunut Paul Newmanin ohjaama western Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (Butch Cassidy and the Sundance Kid) teki Redfordista supertähden. Elokuvat seurasivat toisiaan, ja erityisesti romanttinen melodraama Parhaat vuotemme (The Way We Were, 1973) oli menestys. Siinä naispääosan näytteli Barbra Streisand. Sen jälkeen tulivat mm. Puhallus (The Sting, 1973), joka sai peräti seitsemän Oscaria, Kultahattu (The Great Gatsby, 1974), Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor, 1975), Yksi silta liikaa (A Bridge Too Far, 1977), Valaistu ratsumies (The Electric Horseman, 1979) ja vankiladraama Brubaker - kiveäkin kovempi (1980).
1980-luvun alkupuolella Redford pysytteli poissa valkokankaalta neljä vuotta. Hiljaisuutta seurasivat mm. baseball-draama Voittajan paluu (The Natural, 1984) ja kahdeksan Oscaria haalinut Minun Afrikkani (Out of Africa, 1985), jossa naispääosaa näyttelee Meryl Streep.
Redford palkittiin Oscarilla ensimmäisestä ohjaustyöstään Tavallisia ihmisiä (Ordinary People, 1980). Vuonna 1987 hän ohjasi ja tuotti elokuvan Milagron niityt (The Milagro Beanfield War). Kolmas ohjaustyö oli Ja keskellä virtaa joki (A River Runs Through It, 1992), jonka pääosaa esitti Brad Pitt. Redford itse oli tarinan kertojaäänenä. Sitten oli vuorossa Quiz Show (1994), joka pääsi Oscar-ehdokkaaksi kahdessa kategoriassa (paras ohjaus, paras elokuva).
1990-luvun aikana Redford näytteli mm. elokuvissa Havanna (Havana, 1990), Sneakers (1992), Vain yksi yö (Indecent Proposal, 1993) ja Aina lähelläsi (Up Close and Personal, 1996). Vuonna 1998 ilmestyi Redfordin tuottama ja ohjaama Hevoskuiskaaja (The Horse Whisperer), joka nousi etenkin naiskatsojien suosioon. Edelleenkin poikamaisen komea Redford esittää leffassa kokenutta hevostenkäsittelijää, joka auttaa ratsastusonnettomuudessa loukkaantunutta 14-vuotiasta tyttöä ja hänen hevostaan.
Vuonna 2000 Redford tuotti ja ohjasi komedia-aineksia sisältävän golfaiheisen draaman Bagger Vance - viheriön legenda (The Legend of Bagger Vance), jota tähdittävät Will Smith ja Leonardo DiCaprio. Muita Redfordin tuottamia elokuvia ovat mm. Peter Mattein ohjaus Love in the Time of Money (2002) ja romanttinen komedia People I know (2002). Redfordin tuotanto-ohjelmassa on myös Walter Sallesin ohjaama draama The Motorcycle Diaries.
Kameroiden takana viihtyvän Redfordin valkokangas-charmi puree myös uudella vuosituhannella. Rod Lurien ohjaamassa vankilatarinassa Viimeinen linnoitus (The Last Castle, 2001) Redford esittää kolmen tähden kenraalia Eugene Irwiniä, joka joutuu sotilasvankilaan, kun hänen niskurointinsa johtaa kahdeksan alaisen kuolemaan. Vankilassa kenraali joutuu törmäyskurssille vankilan johtajan (James Gandolfini) kanssa, koska ei arvosta tämän tapaa kohdella vankeja. Tony Scottin ohjaamassa toimintatrillerissä Spy Game (2001) Redford esittää CIA:n konkariagenttia Nathan Muiria, joka yrittää vapauttaa Kiinassa vakoilusta pidätetyn suojattinsa (Brad Pitt).
Robert Redfordin pitkä ja ansiokas filmiura sai arvoisensa huomionosoituksen, kun hänelle myönnettiin kunnia-Oscar vuoden 2002 Oscar-gaalassa. Perusteluissa korostettiin monipuolisen elokuvaosaamisen ohella hänen merkittävää panostaan independent-filmintekijöiden innoittajana.
Perhearvot ovat aina olleet lähellä Robert Redfordin sydäntä. Oma äiti kuoli vuonna 1955, samana vuonna kuin Robert pääsi high schoolista. Robert solmi avioliiton vuonna 1958 ja erosi 1985. Liitosta syntyi neljä lasta, joista yksi kuoli pikkuvauvana. Kolmelle lapselleen Redford on halunnut antaa myönteisen elämänkatsomuksen ja runsaasti puhdasta elintilaa. Eikä hän tyydy pelkkiin puheisiin vaan kantaa myös oman kortensa kekoon ympäristön hyväksi. Hän on rakennuttanut itselleen aurinko- ja tuulienergialla toimivan ekotalon Utahiin. Tämän lisäksi hän on mm. toiminut aktiivisesti sademetsien säilyttämisen puolesta ja julkisesti vastustanut tarpeettomia öljynporauksia Yhdysvaltojen alueella.
Vuodesta 1999 alkaen Redford on seurustellut saksalaisen taiteilijan Sibylle Szaggarsin kanssa, mutta pariskunta väittää sitkeästi, ettei heillä ole aikomustakaan avioitua.
Teksti: Nina Pinjola / Ville Lähde / Marjo Turunen