Mitä väliä sillä on, että Finnairin toimitusjohtajan Pekka Vauramon lisäeläke kerrottiin yhtiön verkkosivuilla jo vuosi sitten? Mitä väliä silläkään on, että Suomen Kuvalehti uutisoi asian jo puoli vuotta sitten?
Nyt on elokuu ja marjat kypsyy. On hyvä aika poimia poliittisia irtopisteitä.
Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Mika Lintilä osoitti vankan asiantuntemuksensa yllättymällä eläkkeestä. Ministerin kannattaisi lukea Suomen Kuvalehteä. Jos ei vielä tule, hoidetaanko asia saman tien? Tunnen päätoimittajan, voin välittää tilauksen.
Lintilä on myös viestinyt, että Finnairin hallitukseen tulee muutoksia eläkejupakan vuoksi.
Finnairin hallitus toimi juuri, kuten valtio oli ohjeistanut. Se teki päätöksen asiassa, mihin sillä oli valtuutus yhtiökokoukselta ja pääomistajaltakin eli valtiolta, joka erikseen on maininnut linjauksessaan, että päätösvalta kuuluu hallitukselle.
Vihreistä poliitikoista Heidi Hautala on esittänyt Vauramon palkitsemisesta yleisemmän tason näkemyksen:
– Valtio on korostanut, että kaiken palkitsemisen pitää tulla aidoista saavutuksista, eikä mistään tuulen tuomasta, kuten alhaisista polttoainemaksuista Finnairin tapauksessa.
Hautala myös muistutti Ylen jutussa, että Finnair teki 2015 melko heikon tuloksen. Ilmeisesti Osmo Soininvaara on Hautalansa lukenut, koska hänkin pohtii polttoaineen hinnan merkitystä Finnairin tulokseen. Hän ymmärtää sentään ehdottaa, että Finnairin tulosta pitäisi verrata kilpailijoihin.
Finnairilla kulkee
No verrataan. Se on suhteellisen helppo käydä vilkaisemassa vaikka Kauppalehden sivuilta. Jos haluaa vertailla laajemmin lentoyhtiöihin, Bloombergin sivuilla se onnistuu alle minuutissa. Kiireinen poliitikko ei ehkä ehdi, joten ojennan käteni:
Finnarin osakekurssi on kehittynyt kilpailijoita paremmin. Vuoden 2015 lopussa Finnairin arvo oli yli kaksinkertaistunut vuoden 2014 lopun lukemiin verrattuna. Heidi Hautalan mielestä se ei siis ollut kovin hyvä suoritus. Sijoitetun pääoman tuotto oli liki tuplaantunut vuodessa, oman pääoman tuotto oli tuplaantunut. Heidi Hautalan mielestä tuo ei ole kummoinenkaan saavutus.
Myös tulosluvut osoittivat jo 2015 merkittävää kasvua, mutta Hautalan mielestä se ei niin kaksinen juttu ole. Kilpailijoilla ei mennyt yhtä hyvin, mutta mitä siitä.
Pokaali pöljimmästä möläytyksestä
En tietenkään ole kaikkia kannanottoja lukenut, mutta silti olen varma, että keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Katri Kulmuni on pöljimmän möläytyksen pokaalin ansainnut.
Hänen mielestään Vauramon palkka-asia osoittaa, että pörssiyhtiöiden ylimmän johdon palkka- ja palkkio-ohjelmista päättää aivan liian pieni piiri.
– Käytännössä kyse on sisäpiiristä, jossa yritysjohtajat päättävät toinen toistensa palkoista. Sisäsiittoisuutta tulisi vähentää siirtämällä ylimmän johdon yleisestä palkka- ja palkkiopolitiikasta päättäminen pois pörssiyhtiöiden hallituksilta yhtiökokouksen tehtäväksi, hän kommentoi Verkkouutisissa.
Koska omistajaohjauksesta vastaavalla ministeri Lintilällä on ilmeisesti kiire, opastakaamme Kulmunia täällä.
Yrityksissä ei voida suunnitella palkkauksia kuten julkishallinnossa. Johtajat lähtevät yhtiökokousten välillä. Hallitus saattaa antaa toimitusjohtajalle potkut milloin tahansa.
Rekrytointia ei tehdä julkisella haulla. Yksikään tolkullinen kandidaatti ei lähde mukaan rekrytointiprosessiin, jos palkkauksesta päätetään sitten seuraavassa yhtiökokouksessa.
Halutessaan yhtiökokous voi toki jo nyt päättää palkitsemisesta. Olisi karmeaa, jos se pakotettaisiin siihen. Mitään erityistä muutosta se ei palkkatasoon toisi, koska yhtiökokouksissa valtaa käyttävät samat omistajat, jotka nimeävät hallituksenkin.
Kulmuni toivoo, että oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) lähtisi edistämään asiaa. No ei lähde, mutta eihän Kulmuni oikeasti niin ajatellutkaan. Hän toivoi saavansa julkisuutta ökypalkkojen vastustajana. Sai.
Nyt Hautalalle ja muille hieman lisätietoa Finnairista.
Se on jo kaikkien tiedossa, että Vauramon aikana Finnairin arvo on noussut n. nelinkertaiseksi. Rahassa se tarkoittaa vajaan miljardin euron arvonnousua. Valtio omistaa Finnairista n. 56 prosenttia, joten meidän kaikkien yhteisen omistuksen arvo on kasvanut 560 miljoonaa euroa. Se tuskin on paljon Heidi Hautalan mielestä, mutta köyhälle miljoonakin on rahaa.
Finnair palkitsee paitsi johtajia myös suorittavaa porukkaa. Yhtiön osakepalkkiojärjestelmään on liittynyt mukaan yli 1000 finnairilaista. En ihmettele. Palkkiojärjestelmän ehdot ovat erittäin edulliset. Onneksi poliitikot eivät jaksa lukea niitä, joten vältymme reaktioilta. Jokainen finnairilainen on toki osakepalkkionsa ansainnut, onnea vaan.
Keskusteluissa on myös esitetty näkemyksiä, että Finnairin tulos on revitty henkilöstön selkänahasta ja kaikkia muita on rääkätty paitsi isoja kihoja. Onkohan näin?
Henkilöstötutkimuksessa Finnair sai 2015 arvosanan 3,63/5. Se on aika hyvä suoritus varsinkin, kun yhtiössä on säästetty jatkuvasti ja väkeä on vähennetty. Viime vuonna tulos oli hitusen parempi, 3,69/5.
Asiakastyytyväisyyttä Finnair mittaa NPS-menetelmällä. Tulokset paranevat vuosi vuodelta. Nyt tyytyväisyystaso on 48 prosenttia. Se on lentoyhtiölle erinomainen arvosana.
Mistäkö tiedän nämä luvut? Soitin Finnairiin ja kysyin.
Poliitikkojenkin kannattaisi käyttää vartti asioiden selvittelyyn ennen ryntäystä irtopistejahtiin. Eivät näyttäisi niin hölmöiltä.
Reijo Ruokanen, Tekniikan maailman päätoimittaja
1:55
