Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen pokkasi perjantaina uransa kolmannen arvokisamitalin Amsterdamin EM-kisojen palkintojenjaosta, muttei tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua.
Ruuskanen oli lausunnoissaan vuoroin pettynyt ja tyytyväinen.
– Vähän olen pettynyt, mutta mitali tuntuu mukavalta kaulassa, Ruuskanen maisteli tunnelmiaan.
– Voin olla tyytyväinen siihen, että mestaruuden puolustaminen onnistui varsin hyvin. Ja siihenkin, että minulle tuli kisojen paras heitto. Se vain sattui karsintaan.
Ruuskanen on vahvistanut niskalihaksiaan kolmella arvokisamitalilla. Lontoon 2012 olympialaisista heltisi pronssi, joka teki hänestä kansan suussa Ronssi-Ruuskasen. Zürichin 2014 EM-finaalissa hän komistui Kulta-Antiksi. Nyt tuli taas pronssi.
Neljässä vuodessa Ruuskanen on kasvanut vahvaksi kilpailijaksi Tero Pitkämäen rinnalle ja välillä edellekin. Amsterdamissakin hän todisti kunnonajoituksen onnistuneen, mutta palautuminen 88 metrin karsintaheiton kaikista rasituksista ei onnistunut ilman välipäivää.
– Mitään en muuttaisi. Kaiken tein, mitä pystyin, Ruuskanen sanoi.
– Ja olympialaisissa karsinnan ja finaalin välissä on kaksi välipäivää.
Kylki kesti nukkua
Finaalissa tulleeseen kylkivammaansa Ruuskanen suhtautui varovaisen toiveikkaasti.
– Joku puulihas siihen iskusta tuli, mutta paha sitä on arvailla. Se on kuitenkin jo hyvä merkki, että sain yöllä nukutuksi.
Valmentaja Jarmo Hirvonen katseli valmennettavansa palkintojenjakoa ensi kerran sitten Aki Parviaisen 1999 maailmanmestaruuden.
– Tosi mukavalta tuntuu. Hieno homma. Lämmittää mieltä, Hirvonen haki tunnelmiinsa sopivaa ilmaisua.
Hirvonen lopetti takeltelun, kun puheeksi tuli karsinnan ja finaalin järjestäminen peräkkäisinä päivinä.
– Älytön systeemi, joka ei palvele ketään, Hirvonen innostui.
– Karsintaan menee urheilijalta valmistautumisineen ja verryttelyineen 2-3 tuntia, vaikka rajan selvittäisi heti ensimmäisellään. Ei siitä palaudu vuorokaudessa, Hirvonen jyrisi.
– Antti ei palautunut finaaliin.