Suomalainen urheilumaailma on toistaiseksi säästynyt nuorten huippu-urheilijoiden yllättäviltä kuolemilta. Urheilulääketieteen asiantuntijan mukaan tärkein syy on se, että suomalainen terveydenhuolto saa esimerkiksi synnynnäiset sydänviat kiinni jo lapsuudessa.
– Kun lapsi syntyy, lääkäri kuuntelee sydänäänet jo synnytyslaitoksella. Sen jälkeen lasta seurataan neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Kun perusterveydenhoito on jo näin korkealla tasolla, esimerkiksi vakavammat läppäviat ja perinnölliset sydänsairaudet havaitaan hyvin varhaisessa vaiheessa, sanoo Diacorin urheilulääketiederyhmän vastuulääkäri Kirsi Korpi.
Sydänongelmien havaitseminen ehkäisee niin sanottuja äkkikuolemia tehokkaimmin, sillä laajan yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 56 prosenttia äkillisistä urheilijakuolemista selittyy jonkinlaisella sydänsairaudella. Näistä tapauksista puolella on ollut perinnöllinen sydänlihassairaus (hypertrofinen kardiomyopatia) ja noin neljänneksellä perinnöllinen verisuonisairaus (anomaliat eli epämuodostumat).
Lisäksi noin viisi prosenttia kaikista äkillisistä kuolemista johtuu sydänlihaspussin tulehduksesta.
– Se on sairaus, johon urheilija voi itse vaikuttaa. Tyypillisiä ylähengitystieinfektioita aiheuttavat virukset ja bakteerit ovat usein tulehduksen taustalla, mikä tarkoittaa, ettei vähänkään sairaana saisi urheilla. Tämä on asia, johon hyvin tyypillisesti kompastutaan Suomessa: harjoitellaan pienessä flunssassa, Korpi sanoo.
Korpi muistuttaa, että pelkkä kuumeettomuus ei riitä, vaan jo flunssa tai kurkkukipu on selkeä este liikunnalle.
Kuntoilijat sydänfilmiin
Myös tavallisen kuntoilijan kannattaa pitää kahdesta periaatteesta kiinni: liikkua vain terveenä ja selvittää oma terveydentila. Korven mielestä esimerkiksi sydänfilmin ottaminen erityisesti yli 40-vuotiailta kuntoilijoilta on hyvä idea.
– Filmi otetaan, jotta nähdään, onko sydämen sähköinen järjestelmä kunnossa. Samalla katsotaan, onko mitään merkkejä kammion liiallisesta kuormituksesta
Korven mukaan järkevin tapa kohottaa kuntoa on aerobinen liikunta, siis vaikkapa kävely, hiihto tai erilaiset jumpat. Niissä sydänlihaksen hapenkulutus ja pumppausvoima paranevat kohisten. Omaa kehoa on kuitenkin kuunneltava hyvin tarkkaan. Hälyttäviä merkkejä sydämen kannalta ovat esimerkiksi rytmihäiriötuntemukset, pyörtymiset ja tunne, ettei jaksa liikkua.
Korpi kuitenkin painottaa, että liikuntaa huomattavasti vaarallisempaa on liikkumattomuus.
– Urheilu ei ole vaarallista. Näiden äkillisten kuolemantapausten uutisoinnista saa ehkä sellaisen kuvan, että jotkut lajit aiheuttaisivat äkkikuoleman, mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa.
Tämän vuoden aikana kolme ammattiurheilijaa on kokenut sydänpysähdyksen pelissä tai harjoituksissa. Kaksi heistä kuoli, yksi selvisi hengissä.
Mistä johtuvat nuorten urheilijoiden "äkkikuolemat"?
Huippu-uimari kuoli yllättäen harjoitusleirillä (1.5.)
Muamba palasi kotistadionilleen (2.5.)
Menehtyneen italialaisjalkapalloilijan kuolinsyy hämärän peitossa (16.4.)