Jasmin Voutilainen kirjoittaa, kuinka hän itki päivittäin ja lopulta ei pystynyt edes itkemään.
Salatut elämät -näyttelijä Jasmin Voutilainen oli sairauslomalla suosikkisarjasta, jonka aikana Laura Allonen sijaisti Voutilaisen näyttelemää roolihahmoa Aino Kaukovaaraa.
Voutilainen kirjoitti Instagramiinsa pitkän tekstin, jossa hän avasi elämäänsä. Hän kertoo, kuinka viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon vaikeita asioita ja lupasi puhua niistä myöhemmin, kun on valmis.
– Nyt halusin kirjoittaa vielä aika pintapuolisen, mutta mulle tärkeän pätkän ja avata tätä arkaa aihetta hieman kerrallaan. Meinasin ensin kirjoittaa kaikkien maailman ”quotsien” täyteisen kuvatekstin, mutta päätin kuitenkin kertoa omin sanoin.
Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.
Salkkarit-tähti kertoo, kuinka hänet on keitetty monessa sopassa vuoden aikana.
– Luottamusta ihmisiin ja ylipäätään koko elämään on koeteltu. Kroppa oli sanonut ittensä irti henkisen rasituksen ja jatkuvan stressin, sekä ahdistuksen ja masentuneisuuden myötä, eikä lopulta edes ihan perusterveys ole ollut lainkaan itsestäänselvyys, etenkään viimesyksynä tai nyt alkuvuodesta. Mietin huonoina aikoina monesti, että mä hitto heitän just nyt hanskat tiskiin enkä jaksa enää.
Lue myös: Jasmin Voutilainen kommentoi sairauslomaansa Salkkareista
Voutilainen kirjoittaa, kuinka ensin itki päivittäin ja lopulta ei pystynyt edes itkemään.
– Olin vaan jotenkin ihan turtunut kaikkeen. Tällä hetkellä oon niin kiitollinen jokaisesta pienestä onnen ja helpotuksen kyyneleestä, jotka mun poskea pitkin tässä tätä liirumlaarumia kirjoittaessa vierähtää. Aurinko on alkanut paistaa mullekin ja mä uskallan taas pikkuhiljaa alkaa olla oikeesti onnellinen.
– Saakelin kliseistä paskaa tää seuraava juttu, mutta oikeesti; elämä kantaa aina just siihen suuntaan, minne sen on tarkoitus mennä. Jos mä oon selvinnyt, niin säkin selviät. Oon vaan niin oppinut elämässäni, että kaikella on aina tarkotus. Ja se tarkotus selviää yleensä vasta pitkän ajan jälkeen, joskus ei ehkä koskaan. Eipä tää nyt kovin lyhyeksi jäänyt, mutta tässä mun mietteitä tähän iltaan. Arvostakaa sitä mitä teillä on, älkää miettikö, että ”mut ku” ja ”sit ku”, vaan tehkää asioita niin kuin huomista ei ois!