Suuressa peltihallissa Raaseporin Pohjankurussa lepää alus, jota on ensinäkemältä vaikea mieltää soutuveneeksi. Massiivinen, seitsemän metriä pitkä ja lähes kaksi metriä leveä vene on valtamerisoutuvene, ja se tulee olemaan inkoolaisen Sam Öhmanin, 41, koti useiden viikkojen ajan joulukuun alusta eteenpäin.
Öhman osallistuu Talisker Whisky Atlantic Challenge -kisaan, jossa soudetaan joko yksin, kaksin, kolmen tai neljän hengen joukkueissa Kanariansaariin kuuluvalta La Gomeran -saarelta Karibianmerellä sijaitsevalle Antiqualle.
Öhman on yksi kilpailun kahdeksasta soutajasta, ja samalla ensimmäinen suomalainen, joka aikoo taittaa 5 000 kilometrin matkan yksin. Kaikkiaan kilpailuun osallistuu 35 venekuntaa. Suomessa syntynyt, mutta Isossa-Britanniassa lähes koko elämänsä asunut Julia Immonen osallistui samaan kilpailuun neljän naisen joukkueessa 2011-2012.
Elämän käännekohtana Atlantin yli purjehtiminen
Mutta palataan ajassa viime vuoteen, jolloin Öhman oli avopuolisonsa kanssa vaeltamassa La Gomeran -saarella, ja vielä tuolloin täysin tietämätön kyseisestä soutukilpailusta.
– Minulle tuli siitä paikasta jännä fiilis. Tuntui, että saarella tulee olemaan joku merkitys minun elämässäni, Öhman muistelee.
Kotiin päästyään hän löysi sattumalta YouTubesta soutukilpailusta kertovia dokumentteja, ja se viimeistään sinetöi päätöksen osallistua kilpailuun.
– Varmasti minut tunteville ihmisille päätös kisaan osallistumisesta ei tullut yllätyksenä.
Aivan outo elementti valtameret eivät Öhmanille ole. Kilpapurjehdustaustan omaava Öhman purjehti vuonna 2009 kahden hengen miehistöllä Atlantin yli. Hän kuvaa tapahtunutta elämänsä käännekohdaksi.
– Tuolta reissulta jäi itämään ajatus siitä, että unelmat pitää toteuttaa.
Öhmanin unelmasta tulee totta 12. joulukuuta, kun kilpailu starttaa. Sitä ennen tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Veneeseen tehdään vielä useita muutoksia ja parannuksia, jotta se kestää raskaan merimatkan.
Soututaustaa ei ole
Vaikka Öhman on kokenut purjehtija, on hänen soututaustansa poikkeuksellinen, sitä ei nimittäin ole.
Kun Öhman päätti osallistua kisaan noin puolitoista vuotta sitten, oli hän ensitöikseen yhteydessä kuuluisaan soutuvalmentajaan Veikko Sinisaloon. Sinisalon valmennuksessa Öhman aloitti soututreenit, ensin soutulaitteella, myöhemmin kevyellä soutuveneellä. Harjoitteluun kuului muun muassa kolme Espanjassa vietettyä harjoittelujaksoa.
Kevyen soutuveneen jäljiltä siirtyminen valtavan veneen airoihin on jäänyt Öhmanin mieleen.
– Olinhan se järkytys. Tuntui, ettei vene liiku mihinkään, vaikka kuinka yrittää soutaa.
Ensireaktio on varmasti ollut ihan aiheellinen, sillä veneen kuivapaino on noin 600 kiloa, ja täydessä varustuksessa paino kipuaa noin tuhanteen kiloon. Veneensä Öhman hankki hollantilaiselta mieheltä, joka on soutanut sillä kahdesti Atlantin yli.
Alkujärkytyksestä selvittyään Öhman on harjoitellut veneellä noin 250 tuntia, kun kilpailun järjestäjän vaatima minimisoututuntimäärä on 72.
Vuorokaudessa syötävä 6 500 kaloria
Inkoolaisen tavoite on saapua maaliin noin 70-90 vuorokauden kuluttua lähdöstä. Päivät merellä tulevat olemaan pitkiä, ja olosuhteet vaihtelevat laidasta laitaan. Merivirrat ja tuulet ovat joko soutajan apuna tai sitä vastaan.
– Esimerkiksi kovassa vastatuulessa, joka voi kestää päiväkausia, soutaminen on käytännössä turhaa, koska eteenpäin ei yksinkertaisesti pääse. Päivässä yritän soutaa 12-18 tuntia. Pyrin ajoittamaan soutamisen valoisaan aikaan.
Tuollainen soutumäärä vaatii myös valtavasti energiaa. Öhman arvioi, että vuorokaudessa hänen pitäisi syödä noin 6 500 kilokaloria. Ruoka on pitkälti pakastekuivattua ruokaa, johon lisätään vesi. Myös vitamiinien ja erityisesti rasvan saannista on huolehdittava.
Kisaa varten Öhman on lihottanut itseään 12 kiloa. Hän arvioi, että kilpailun aikana painosta voi pahimmillaan lähteä jopa 25 prosenttia.
– Jo nyt huolestuttaa, miten pystyn syömään noin paljon. Varsinkin, jos minulla on jokin stressitilanne päällä, niin en pysty syömään tai juomaan, ja merellä niitä tilanteita varmasti riittää.
Erikoista on myös vaatetus. Hiertymien välttämiseksi Sam soutanee suuren osan matkasta alasti.
"Tärkeintä päästä maaliin"
Vaikka soudussa itsessään on kyse fyysisestä suorituksesta, arvioi Öhman, että henkinen puoli on 70-90 prosenttia koko kisassa.
– Varmasti tulee olemaan päiviä ja hetkiä, jolloin kaikki asiat ottavat pannuun ja veneestä haluaisi vain helvettiin mahdollisimman äkkiä. Tuollaisina hetkinä täytyy muistuttaa itselleen, että tämä oli oma valinta.
Apua vaikeilla hetkillä saa myös kotijoukoilta, joihin Öhman pystyy olemaan yhteydessä satelliittipuhelimen avulla.
Mikäli merellä tapahtuu jotain vakavaa, seuraa soutajia kaksi alusta. Öhmanin mukaan käytännössä hätäkutsuun vastaa kuitenkin lähin alus, joka on yleensä rahtilaiva.
– Sen mukana päättyy sitten sinne, minne alus on matkalla. Onpa joku mereltä pelastettu soutaja päätynyt lycra-shortseissaan Kanadaan saakka.
– Otan tämän kilpailun seikkailuna, tärkeintä on päästä maaliin.
Samin soutumatkaa voi seurata osoitteessa: www.soutaenkaribialle.com.