Alppiurheilijat Sami Uotila ja Kalle Palander ovat tunteneet toisensa jo vuosien ajan.
Alppiurheilijat Sami Uotila ja Kalle Palander ovat tunteneet toisensa jo vuosikymmenien ajan. ystävykset vierailivat MTV:n Huomenta Suomessa ja paljastivat hurjimman kommelluksen uransa ajalta.
– Ystävyytemme alkoi jo junnukisoista ja kiersimme pohjoismaita yhdessä. Kävimme armeijan yhdessä ja maajoukkueessa olimme yhdessä toistakymmentä vuotta. Pitkä taival ja olemme edelleenkin paljon tekemisissä, Uotila kertoo.
Yhteisiä armeija-aikoja vuonna 1999 Uotila muistelee lämmöllä.
– Lahden urheilukoulu oli erittäin hyvä. Oli paljon armeija-aikaa, mutta harjoittelu siellä oli erittäin hyvää.
Uotila muistuttaa, että Palander voitti maailmanmestaruuden juuri armeija-aikoinaan. Samalla hän toteaa, että ystävyksiä yhdistää myös tietynlainen hurjapäisyys ja vilkkaus.
– Alppihiihdossa täytyy olla jo synnynnäisesti sellainen, joka viihtyy vauhdissa ja ottaa riskejä, sekä rikkoo rajoja.
"Kalle oli arka ja ujo"
Uotila kertoo, että alppiurheilussa tiimi ja joukkue ovat tärkeitä, vaikka kyseessä onkin yksilölaji. Ystävästään Palanderista Uotilalla on hauskoja yhteisiä muistoja.
– Kalle oli arka ja ujo, eikä oikein puhunut englantia nuorena, mutta kun hän alkoi avautumaan ja kieli alkoi sujua, niin hän otti kyllä koko maailman hallintaan. Missä vain olimme, niin Kalle osasi hallita niin kaverit, valmentajat kuin mediankin, Uotila kehuu.
Kommelluksiltakaan ei olla vältytty kaveruksien matkoilla. Molemmat muistavat erityisen hyvin vuoden vaihteen 2000. Miesten valmentaja oli järjestänyt juhlat Alppien Mausefallenissa sijaitsevaan ravintolaan, josta kaverukset halusivat kuitenkin lähteä alas kylään katsomaan ilotulituksia.
– Kalle sai idean, että lähdemmekin kylälle katsomaan ilotulistuksia. Jostain hän löysi puiset kelkat, joita lainasimme ja laskimme syöksyrinteen. Meillä oli puvut päällä ja lakeerikengät jalassa. Oli aika märkä olo siellä alhaalla, Uotila muistelee.
Samoin muistelee myös Palander ja myöntää, että idea saattoi olla hänen.
– Ei pikkuisen yli parikymppiset jätkät voineet jäädä johonkin piilopirttiin. Pakkohan se oli mennä vuosi vaihtamaan alas kylään ja saattoi olla, että minulla oli jonkinlainen osuus asiaan, Palander nauraa.