(Epic)
Joulu lähestyy taas uhkaavasti. Viime vuonna samoihin aikoihin Samuli Edelmann julkaisi Virsiä-albumin, joka syöksyi virallisen listan ykköspaikalle muutamiksi viikoiksi. Nyt on luvassa toinen osa. Sisältö on yhtä lämpöisen turvallista kuin edelliselläkin. Tutut virret taipuvat Edelmannin käsittelyssä pehmeiksi pidellä. Livenä miestä voi käydä kuuntelemassa kohta alkavalla kirkkokiertueella.
Kappaleita kuuntelee ihan mielellään ja huomaamatta hieman tunnelmoiden, vaikkei olisi muuten kovin innostunut virsistä tai kristillisen hartaasta utuisuudesta. Nostalgiaa lapsuuteen ja riparileirin pimeneviin iltoihin riittää kolmen ensimmäisen raidan verran. Levyltä löytyy toki myös kappaleita, jotka saavat pateettisuudellaan karvat pystyyn, kuten jo nimensä puolesta paljon puhuvat Oi Herra luoksein jää ja Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja.
Muuten virsialbumi on oivallista myöhäisillan rauhoittumismusiikkia, vaikka mukana on vain muutama neutraalimpi raita, kuten Suojelusenkeli ja Jo joutui armas aika, jotka tuovat suloiset hetket lapsuudesta mieleen. Nouskaamme vuorelle korkeimmalle -kappaleesta on saatu yllättävän mukavan oloinen tulkinta.
Edelmann osaa luoda virsiin tunnelman, kuten jo edellisellä albumillaan. Ne eivät jää ilmaan leijumaan, vaan ovat tehdyn kuuloisia. Vaikkei sisältö olisi kovin lähellä sydäntä, on miehen ääni kuuntelemisen arvoinen. Se on pehmeä, muttei siirappinen. Se soljuu ilman halki kuin tasainen hengitys. Ennen kaikkea Virsiä 2 on sopivaa joulutunnelmointiin lämpimän glögin kanssa.
Teksti: Tiia Suorsa