Moni säveltäjä ja sanoittaja on kätkeytynyt uransa varrella salanimen taakse. Alan konkari, sanoittaja Vexi Salmi kertoo, mistä käytäntö sai alkunsa.
Vexi Salmen omalla salanimien luettelolla on mittaa. Sanoittaja on signeerannut vuosien mittaan tekstejään muun muassa nimillä Bertil Berg, Bill Black, Leo Länsi, Antero Ollikainen ja Rudolf van Pornoff.
Vexin tunnetuin ja samalla ensimmäinen salanimi syntyi aikana, jolloin tuleva menestys vasta siinsi miehen haaveissa. Vexi ja lapsuudenystävä Antti Hammarberg keksivät toisilleen vitsinä hupaisat nimet: Irwin Goodman ja Emil Retee.
− Emil oli tuona aikana vanhan kansan nimi. Kaikki Emilit ja Eemelit olivat vanhoja ukonkäppyröitä. Irwin oli naistenmies, minä rattopoika, Vexi veistelee.
Sanoittajauransa myötä Vexi nappasi vanhan hupinimen käyttöönsä. Emil Reteenä hän tehtaili sanoituksia ainoastaan Irwinille.
− Laitoin Reteen eteen von-liitteen, kun minulle tuli sata laulua täyteen. Aateloin itse itseni, kun muut eivät sitä huomanneet.
"Salanimillä huijattiin toimittajia"
1950-luvulla musiikin jakelu oli yksinomaan Yleisradion kontolla. Tekijöillä oli täysi työ saada laulunsa esille. Kaiken lisäksi kevyttä musiikkia soitettiin vielä vähän.
Edesmennyt Toivo Kärki keksi säveltäjistä ensimmäisenä naamioitua salanimen taakse.
− Salanimet hämäsivät toimittajia soittamaan enemmän saman tekijän levyjä. Me alalla olevat tietysti tiesimme, kuka on kukin.
Vexi lisää, että salanimiä käyttivät osaltaan myös 1920-luvun oopperalaulajat. Muun muassa baritoni Ture Ara levytti viihdemusiikkia Topi Aaltosen nimellä.
− Moni oopperatähti teki iskelmälevyjä saadakseen rahaa. Mutta he halusivat esiintyä eri nimellä, ettei nirppanokkainen oopperakansa loukkaantuisi.
− Tänä päivänä salanimillä ei ole enää mitään merkitystä, tai korkeintaan siinä tapauksessa, että ihminen häpeää tuotoksiaan.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Kuvat: Colourbox.com