USA 2003. Ohjaus: Richard Linklater. Käsikirjoitus: Mike White. Tuotanto: Scott Rudin. Kuvaus: Rogier Stoffers. Leikkaus: Sandra Adair. Pääosissa: Jack Black, Joan Cusack, Adam Pascal, Miranda Cosgrove, Lucas Papaelias, Chris Stack, Sarah Silverman. Kesto: 108 min.
Jenkkien rakastama rääväsuu-koomikko Jack Black nousee kateederille musiikkipitoisessa koulukomediassa, joka yllättää raikkaudellaan. School of Rock on hienoilla indie-elokuvillaan vakuuttaneen Richard Linklaterin (Rakkautta ennen aamua, SubUrbia) irtiotto ja railakas ylistyslaulu rock'n'rollille. Toisin kuin koko perheen elokuvat yleensä, tämä välttää sokeriliiman ja opettavaiset juonikaavat.
Dewey Finnille rock on elämä. Heppu räimii kitaraa ja palvoo Led Zeppeliniä, ja pohja olemiselta katoaa, kun hänet potkitaan ulos perustamastaan bändistä. Kun Deweyn nörttiä kämppäkaveria (Mike White) pyydetään ala-asteen sijaisopettajaksi, rahapulainen mies ilmoittautuu salaa hänen nimellään - ja löytää itsensä kriittisten 10-vuotiaiden edestä, kovassa kankkusessa. Pian turhautunut muka-ope saa kuningasajatuksen: hän rakentaa luokan musikaalisista kakaroista oikean bändin! Tavoitteena on osallistuminen arvostettuun bändiskabaan.
Moisesta juonikuviosta saisi helposti aikaiseksi tekoreipasta ja ennalta-arvattavaa mössöä, jossa hulttiomies herää vastuuseen ja monta mukavaa lapsosta löytää elämälleen mukavan tarkoituksen. Mutta mikä ilahduttavaa, School of Rock perustuu aitoon nauruun ja puhtaaseen musiikinriemuun - vakavampiakaan juonteita unohtamatta. Mistään elämää suuremmasta ei tämmöisessä pikkukomediassa ole tietenkään kyse, eikä pidäkään olla. Kunhan yleisö iästä riippumatta nauttii.
Komedian lapsinäyttelijät ovat mainioita, eivätkä heidän moninaiset hahmonsa jää lajityypille ominaisiksi karikatyyreiksi. Söpöilyn sijaan mukaan mahtuu uskottavaa lapsuuden angstia, itsepäisyyttä, epävarmuuksia ja pelkoja. Musiikkikohtaukset ovat kerrassaan riemastuttavia, ja vanhaa kunnon kitararockia elokuva tosissaan arvostaa: kuulemme tuhdin valikoiman klassikkoja Deep Purplesta Clashiin, The Who'sta Kissiin ja AC/DC:hen. Niistä nauttinevat vielä lapsikatsojia enemmän heidän sopivan ikäiset vanhempansa.
Duracell-pupumaista energiaa pursuileva Jack Black suhtautuu osaansa sen tarvitsemalla vakavuudella. Moottoriturpa-kykyjensä ulkopuolella miehestä paljastuu odottamattomia ulottuvuuksia: hän on vastustamattoman aito laulaessaan falsettia ahtaassa Angus Young -asussa. Vinkeänaamaisen Joan Cusackin suoritus koulun edistyshenkisenä joskin Stevie Nicksiä palvovana rehtorina on niin ikään herkullista katsottavaa.
Siis nupit kaakkoon, rokki soimaan, ja School's In Forever!
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Buena Vista International Finland