Näyttelijä Seela Sella löysi vasta terapiassa taiteilijaidentiteettinsä. Sitä ennen hän ajautui syrjähypystä toiseen.
Näyttelijä Seela Sella sairastui Ménièren tautiin alle neljänkymmenen ikäisenä. Sopeutuminen sairauteen, joka ei parane koskaan ja joka pahimmillaan aiheuttaa huimauskohtauksia, kuulonalenemista ja korvien soimista, kesti aikansa.
Seela Sella, 75, sanoo, ettei sairaus enää hallitse hänen elämäänsä.
– Usko tai älä, jos pystyn pitämään stressin loitolla, saan pidettyä sairauden kurissa. En murehdi turhia, näyttelijä kertoo MTV3.fille.
Anne Mattssonin kirjoittama elämäkerta Seela Sella sellaisenaan (Siltala) valottaa näyttelijän kasvuprosessia naisena yli 50 vuoden aikana näyteltyjen lukuisten roolien lomassa.
Seela Sellan mielestä valmis kirja oli avartava kokemus.
– Minähän en oikeastaan tiedä, millainen minä olen. Lukiessani mietin, millaisia valintoja olin tehnyt elämässäni, ja miten muut olivat vaikuttaneet elämääni. Olinko sittenkään niin vahva nainen kuin olin itse kuvitellut?
Seela Sella, silloin vielä Virtanen, oli kristitty, kun hän tapasi komean suomenjuutalaisen operettilaulajan Elis Sellan Turun Kaupunginteatterissa vuonna 1961. Heidät vihittiin elokuun 13. päivä vuonna 1962 Turun Raatihuoneella.
Elämäkerran mukaan avioliiton alku ei ollut kovin intohimoinen.
"Elis mietti, jos tämä nyt vuoden kestäisi, Seela taas ajatteli, että pitäisi olla joku joka auttaisi uralla eteenpäin."
Seela ja Elis Sella Ranskan kulttuurikeskuksessa vuonna 1986.
Syrjähyppyjä puolin toisin
Seela Sella kääntyi juutalaisuuteen vasta seitsemän aviovuoden jälkeen vuonna 1969. Paljon aiemmin hän oli aloittanut heprean kielen opiskelun.
Nuori vaimo häpesi ajoittain kuusi vuotta vanhempaa Elistä, joka tuntui hänestä enemmän isähahmolta kuin puolisolta.
"Silloin mulle rupes tulee semmonen, että mä olen sängyssä oman isäni kanssa ja kaikki nämä tämmöset....Mulla oli yksi romanssi, tai ei mikään romanssi, mä menin piruuttani yhden tutun kanssa ja vielä kiusasin Elistä sillä, että mä olen ollut senjasen kanssa ja mä olen siellä ja siellä."
Seela ajautui ensimmäiseen syrjähyppyyn, vaan ei viimeiseen. Myös Elikselle ilmaantui avioliiton ulkopuolisia suhteita. Perhe-elämä oli vaikeaa, luonteiden temperamenttierot jäytivät ilmapiiriä.
Elis ehdotti, että he menisivät psykiatrille. Terapeutti sanoi ensimmäisen istunnon jälkeen, että herra voi lopettaa, mutta Seelan olisi syytä jatkaa. Seelan taiteilijaidentiteetti selkiytyi.
Elis Sella kuoli 8.12.1992, hänet haudattiin juutalaisin perintein 10. päivä joulukuuta. Seela Sella päätti, että hänen miehensä hautajaisissa pitää olla laulua, ääntä ja viinaa. Niinpä hautajaiset aloitettiin votkaryypyllä.Tunnelma kohosi kattoon.
Seela Sella sanoo, että hän kunnioitti Elistä ihmisenä.
Elis on yhä läsnä
Vasta Eliksen kuoleman jälkeen Seela Sella tajusi, kuinka hän oli vuosikymmeniä yrittänyt turhaan suitsia Eliksen kieltä kuriin. Miehellä kun oli tapana laukoa totuuksia, joista ihmiset loukkaantuivat.
"Elis oli mikä oli. Vasta silloin hän ehkä tajusi, että oli rakastanut aviomiestään. Rakkaus näyttäytyi uudenlaisena, kun se oli ikuisesti mennyttä. Rakkautta ei ollutkaan intohimo - kuten teatterissa - vaan toisen läsnäolo, välittäminen, huolenpito ja se, kuinka paljon halusi toiselle hyvää."
Yhä vielä Seela tuntee Eliksen läsnäolon arjessa ja juhlassa.
– Minulla on niin vahva muisto Eliksestä, että pystyn tekemään siitä itselleni kuin turvaverkon ja kuvittelemaan hänet yhä lähelleni, toteaa näyttelijä, kahden lapsen äiti Seela Sella MTV3.fille.
– Oliko se rakastumista tai ihastumista, mitä lienee, mutta meidän oli Eliksen kanssa hyvä olla yhdessä. Kunnioitin hänen arvomaailmaansa.
(MTV3–KIKKA ISOVIITA)