Usein pohditaan, miksi naiset rakastuvat renttuihin, mutta viime aikoina olen joutunut viemään tämän pohdinnan aivan uudelle tasolle: Miksi naiset tyytyvät renttuihin?
Ei ole mielestäni mikään ihme, että naiset hullaantuvat renttumiehistä. Ei ole houkuttelevampaa ajatusta kuin harrastaa villiä seksiä huolettoman ja komean rentun kanssa päivä toisensa perään. Ja potentiaalinen muutoskohdehan on aina kiinnostava – mikä tekisikään parempaa naisen itsetunnolle kuin mahdollisuus saada renttumies muuttumaan ja rakastumaan?
Jossain vaiheessa jokainen nainen kuitenkin (toivottavasti) havahtuu siihen, että hetkinen, eihän tämä renttu miksikään muutu. Sama valehteleva, pettävä mieshän hän on kuin tavatessammekin, nainen ymmärtää (siis toivottavasti).
Ja sitten nainen pakkaa tavaransa, lähtee, tapaa uuden, kunnollisemman miehen ja on onnellinen lopun elämäänsä muistellen, kuinka onneton olikaan entisessä suhteessaan – eikö?
No, ei aivan. Jostain käsittämättömästä syystä naiset jäävät näihin suhteisiin. Ai, petit minua? No, ei se haittaa, kunhan et tee sitä uudelleen. Ai, jäit kiinni valheesta – taas? Sellaista sattuu kaikille, kunhan et tee sitä uudelleen. Ai, makasit taas koko päivän sohvalla, kun minä kävin töissä? No, pitäähän sinunkin saada rentoutua. Ai, hankimme koiran niin kuin halusit, mutta et jaksakaan hoitaa sitä? Ei se mitään, sehän onkin ennemmin minun perääni. Ai, jätit minut ja palasit takaisin tajutessasi, ettet saa ketään muutakaan? Täällä minä olen. Ai, sinusta ei ole kuulunut kuukauteen, mutta nyt haluat seksiä? Laittaudun sinua varten.
Sinäkin varmaan tunnet jonkun, joka on sortunut edellä mainittuihin asioihin? Pahimmassa tapauksessa tunnistat ehkä itsesi.
Tiedän kokemuksesta, että on vaikea katsoa vierestä, kun joku heittää elämänsä hukkaan sellaisen miehen kanssa, joka ei todellakaan häntä ansaitse. Mitä siinä voi tehdä? Pitkän kaavan mukaan olen oppinut, ettei elämää voi elää toisen puolesta, mutta onko sitä oikeasti ystävä, jos ei puutu tilanteeseen millään tavalla?
Ei yksikään ystävä ilkeyttään yritä saada renttuun rakastunutta kaveria heräämään tilanteeseensa. Silti moni valitsee näissä tapauksissa miehen ja suuttuu ystävälleen, joka luultavasti "ei tiedä mistään mitään".
Se on surullista. Itse olen huomannut, että vaikka kuinka yritän olla hiljaa ja katsoa vierestä, kun ystävä lukittautuu kotiin huolehtimaan renttunsa tarpeista unohtaen samalla itsensä ja omat tarpeensa, en pysty siihen. En voi olla hiljaa. Mutta eihän siitä koskaan mitään hyvää seuraa. Vai milloin olet kuullut tapauksesta, jossa joku olisi oikeasti kuunnellut tilannetta ulkopuolelta seurannutta ystäväänsä ja todennut, että "Totta! Hyvä, kun sanoit, minä jätän sen"? Niinpä.
"Vain me kaksi tiedämme, mitä suhteessamme tapahtuu." Tämä on se kuuluisa lause, johon renttumieheen sortuneet naiset tukeutuvat. He luottavat sokeasti siihen, että lähipiirin soraäänet johtuvat vain siitä, että he ovat kuulleet vain huonot asiat, eivätkä lainkaan niitä miehen hyviä puolia. Mutta jos mies jää seitsemättä kertaa kiinni pettämisestä, onko sillä parisuhteen kannalta mitään väliä, että hän pelasti kerran koiranpennun varmalta kuolemalta? Entäs kun viiden vuoden tapailun jälkeen näyttäisi siltä, että mies, joka ei ole voinut koskaan lausua ääneen sanaa 'tyttöystävä', on "kuin muuttunut mies", koska pystyi sitoutumaan edes johonkin ostettuaan itselleen asunnon – tarkoittaako se, että parisuhteella on tulevaisuutta?
Ei, ei se mielestäni tarkoita. Surullista tässä on se, että itsehän sitä on ollut ihan samanlainen, kun kumppanina on ollut joku täysin epäluotettava mies. Yksi ero on kuitenkin ollut. Kukaan ystävistäni ei ole tullut kertomaan minulle mielipiteitään, vaikka syytä olisi ollut.
Ehkä heidän olisi pitänyt.
Koska kaikesta huolimatta haluan uskoa siihen, että ystävät pysyvät, vaikka rentut vaihtuvat. Jos siis seurustelet tai olet villissä seksisuhteessa sinua hyväksikäyttävän hulttiomiehen kanssa ja mielesi tekisi ärähtää sinusta huolehtivalle ystävälle, muista yksi asia.
Siinä vaiheessa, kun suhteesi (toivottavasti) päättyy, ja kaipaat olkapäätä ja jotakuta kenen kanssa kilistellä skumppalaseja yhteen miehiä kiroten, toivot, ettet olisi ajanut ystäviäsi pois. Tarvitset heitä vielä.