Shoppailuaddikti haalii tavaraa, mutta häpeää toimintaansa

Moni nainen muistaa Sophie Kinsellan hupaisat Himoshoppaaja-kirjat, joissa hullunkurinen toimittajanainen Becky Bloomwood ei pysty hillitsemään ostoshimojaan ja yrittää epätoivoisesti pakoilla luottokorttifirman soittoja. Himoshoppaaja-kirjat tarjoavat naurunpyrskähdyksiä, mutta tosielämässä ostosaddiktio on harvoin huvittava asia. Ostoksia järjetöntä vauhtia tekevä nainen tai mies ei saa ostoksista mielihyvää, vaan suurimpia tunteita ovat häpeä ja katumus.

Sosiaali- ja psykoterapeutti Päivi Jokimies A-klinikalta sanoo, että ostosaddiktiot ovat melko uusi, lähinnä hyvinvointivaltioissa todettava riippuvuuden muoto, eikä aiheesta ole tehty montaakaan tutkimusta.

– Ostosaddiktiota ei ole selkeästi määritelty miksikään riippuvuushäiriöksi. On siis vieläkin keskustelun alla, että mihin tällainen oire tai häiriö kuuluisi. Shoppailuriippuvuudesta on kovin vähän tietoa. Sitäkin mietitään, että onko kyseessä addiktiohäiriö, pakko-oireinen häiriö vai osa mielialahäiriöitä. Kyseinen addiktio ei ole missään tautiluokituksessa, Jokimies sanoo.

Ostosaddiktiot ovat kehittyneiden maiden ongelma, ja asiaa on tutkittu enemmän vasta 2000-luvulla.

– Eihän tällaista ongelmaa ole köyhissä maissa tai korkeintaan rikkaitten parissa. Tämä edellyttää markkinapohjaista taloutta ja että meillä on runsaasti tavaraa saatavilla. Ostosaddiktio edellyttää myös vapaa-aikaa ja tietysti rahaakin täytyy olla jonkin verran. Tuskin tämä ongelma olisi 1970-luvun Suomessa kukoistanut kovin paljoa, Jokimies pohtii.

Ostosaddiktiota on havaittu erityisesti naisilla

Jokimiehen mukaan on mysteeri, mistä shoppailuaddiktio saa alkunsa. Yhdysvalloissa on käytetty termiä "pakonomainen ostohäiriö". Hän avaa, että riippuvuus on kaiken kaikkiaan hyvin erilainen asia kuin paha tapa. Riippuvuuteen kuuluu, ettei ihminen pysty irrottautumaan asiasta. Lisäksi riippuvuudelle on tunnuksenomaista, että toteutettu toiminta toistuu riittävän usein, se alkaa häiritä ihmisen muuta elämää ja tuottaa tällä tavalla kärsimystä hänen elämäänsä.

– Kyseessä ei olekaan nautinto, mistä saa iloa ja virkistystä, vaan siitä tuleekin muuta elämää häiritsevää ja sen lopettaminen on vaikeaa. On arvioitu, että mieliala- tai ahdistuneisuushäiriö voisi olla ostosaddiktion osatekijä tai mukaan saattaisi liittyä impulssikontrollin häiriötä. Häiriöön saattaa liittyä myös aineiden väärinkäyttöä ja syömishäiriötä, mutta nämä ovat kaikki vaan epäilyksiä, Jokimies kertoo.

– Tutkimustuloksissa naisilla on havaittu tätä häiriötä enemmän, mutta on hyvin mahdollista, että naiset tunnistavat asian helpommin ongelmana, kun miehet taas saattavat nähdä asian enemmänkin normaalikuluttamisena, hän jatkaa.

Jokimies kertoo Yhdysvalloissa toteutetusta tutkimuksesta, jonka mukaan jopa 5,8 prosenttia väestöstä kärsisi ostosaddiktiosta. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei ole yhteisiä käsitteitä, miten ostosriippuvuus määriteltäisiin ja että amerikkalaisten tapa tehdä ostoksia voi olla hyvin erilainen verrattuna suomalaisiin.

Vuonna 2007 World Psychiatry lehdessä julkaistiin Donald W. Blackin tutkimus, jonka mukaan ostosongelmat alkavat tavallisesti noin 20 ikävuoden paikkeilla. Samoihin aikoihin ihminen itsenäistyy ja saa yleensä myös ensimmäiset luottokorttinsa. Kyseessä on suuri elämäntilanteen muutos. Ei tiedetä vielä, että onko kyseessä tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvä tilanne vai jatkumo hamaan tulevaisuuteen saakka.

Ostosten tekeminen aiheuttaa ahdistusta eikä mielihyvää

Pystyykö ihminen itse päättelemään, milloin ostoksien tekemisestä on muotoutunut ongelma? Jokimiehen mukaan ostosongelmaisen ajatukset liittyvät ja pyörivät hyvin paljon shoppailun ja kuluttamisen ympärillä. Myös aikaa käytetään asian parissa paljon joko tavallisissa kaupoissa tai nettiputiikeissa. Tutkitaan erilaisia kuvastoja ja suunnitellaan ostamista.

– Ongelmalliseksi asian tekee se, ettei olotila ostosten tekemisen jälkeen olekaan tyytyväisyys vaan esimerkiksi ahdistuneisuus. Ihminen voi olla hyvin katuvainen, että mitä tulikaan taas tehtyä. Itse ostotilanteeseen liittyy usein erityistä jännitystä. Se on paljon merkityksellisempi asia kuin tavallinen ostaminen. Tilanne on tavallaan latautunut, Jokimies kuvaa.

Rahan tuhlaamisen jälkeen tulee usein pettymykset itseen ja jopa kokemuksia, että on tullut petetyksi. Tavaroita palautellaan.

– He saattavat ihan oikeasti kokea, että heitä on petetty. Ostosaddiktiossa voi olla tällaisia piirteitä. Tunnuspiirteitä on myös se, että usein kyseessä on yksityinen nautinto eli ostoksille lähdetään yksin. Nämä ihmiset saattavat sanoa, että tuntuisi nololta lähteä shoppailemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole samankaltaista ostamisen tarvetta.

– Tulotasolla ei ole merkitystä. Itse olen törmännyt sellaisiin asiakkaisiin, jotka elävät hyvin niukoilla tuloilla ja siitä huolimatta heidän nettiostoksensa ovat hurjia. Ostokertojen hintamäärät eivät välttämättä ole suuria, mutta niistä muodostuu viikkojen ja kuukausien aikana aikamoisia summia, Jokimies sanoo.

Vaatteet ovat ostosaddiktin yleisimpiä hankintoja

Riippuu sukupuolesta, mitä ostosaddikti haalii itselleen. Vaatteet, kengät ja korut ovat naisille yleisimpiä hankintoja, mutta lisäksi sisustamiseen liittyvät asiat ovat tavallisia ostoksia. Miehillä yleisimpiä ostoksia ovat taas elektroniikka, auto- ja rautakauppatavarat mutta myös vaatteet. Yleensä ostettavat tavarat ovat "kivoja" tavaroita, eivätkä ostosriippuvaiset shoppaile suuria määriä vaikkapa talouspaperia.

– Usein toiminta on ympärivuotista eikä keskity johonkin tiettyyn ajanjaksoon, mutta juhlapyhät, esimerkiksi joulu tai ystävien syntymäpäivät, saattavat olla ostosongelmalliselle erittäin vaikeita aikoja. Silloin tekee vielä enemmän ylilyöntejä, Jokimies sanoo.

Jokimiehen mielestä ostosaddiktioissa on hyvin kuvaavaa, ettei nettiostoksia tekevä ostosaddikti välttämättä jaksa edes hakea paketteja postista tai mielenkiinto ei riitä enää siihen. Hän saattaa myös olla asiasta jo niin ahdistunut, että paketit jäävät postiin tai sitten hän tuo tavaran kotiin ja jättää sen seisomaan pakkausmateriaaleissa. Hän saattaa myös yrittää vimmatusti palauttaa ostamiaan tavaroita.

– Ei tämä kuitenkaan ole sitä meidän tavanomaista käytöstä. Jos me vaikka haetaan itsellemme joku kaunis vaate, niin ehkä me vähän hehkutellaan sitä kotonakin, että tulipa hyvä ostos ja kyllä mä tästä tykkään, Jokimies tuumii.

Ostosaddiktioihin ei ole vielä keksitty sopivaa hoitomuotoa, mutta usein pelkkä keskusteluapu saattaa auttaa lopettamaan ostoskierteen. Myös taloudellinen neuvonta on saattanut auttaa joitain ostosriippuvaisia.

– Tämä asia huolestuttaa heitä, ja on kaikkine vaikutuksineen hankala asia. Jos jonkun kanssa saa puhua aiheesta neutraalisti, niin asian häpeällisyys vähenee. On myös tärkeää, että ostosriippuvuudesta kärsivän ihmisen kokemille asioille, ilmiöille ja tunteille löydetään sanoja. Väittäisin, että hoidossa tärkeämpää saattaa olla yhdessä pohtiminen kuin pelkkä tiedon saanti, Jokimies sanoo.

Näin lopetat ongelmaksi muodostuneen ostosten tekemisen:

– Myönnä itsellesi, että ostosten tekemisestä on tullut ongelma.

– Tee ostoksien tekemisestä hankalampaa. Luottokorteista luopumista kannattaa tosissaan harkita.

– Ota seuraa mukaan ostoksille. Tämä lisää kontrollia ostosten tekemisessä.

– Etsi elämään muita mielenkiinnon ja intohimon kohteita. Ostosten suunnittelusta, itse shoppailusta ja niiden jälkipuinneista vapautuva aika tarvitsee tilalleen jotain muuta.

Lue myös:

AVA / Emmi Maaranen

Kuvat: Shutterstock