Shrek Forever After, USA 2010. Ohjaus: Mike Mitchell. Käsikirjoitus: Josh Klausner, Darren Lemke. Tuotanto: Teresa Cheng, Gina Shay. Kuvaus: Yong Duk Chung. Leikkaus: David Teller. Musiikki: Harry Gregson-Williams. Äänirooleissa, originaaliäänet: Mike Myers, Eddie Murphy, Cameron Diaz, Antonio Banderas, John Cleese, Julie Andrews, Ian McShane, Justin Timberlake. Suomalaiset äänet: Samuli Edelmann, Jukka Rasila, Tiina Isohanni, Heikki Sankari, Jani Alkio, Jarmo Koski, Eeva Eloranta, Sam Huber, Antti Pääkkönen. Kesto: 93 min.
Shrek-saaga saadaan päätökseen sarjan neljännessä elokuvassa, joka jatkaa edeltäjiensä tutuksi tallaamalla ladulla. Kymmenen vuotta sitten alkanut menestystarina päättyy mukiinmenevästi, jos kohta ei enää omaperäisesti.
Mitä tapahtuu onnellisen lopun jälkeen? Miten mukautua kiltin koti-isän rooliin uljien sankaruuden päivien päätteeksi? Shrek-parka (originaaliäänenä Mike Myers) potee keski-iän kriisiä, sillä kaikki tuntuu jo voitetulta: lohikäärme, prinsessa Fiona (äänenä Cameron Diaz) ja valtakunta. Edes kyläläiset eivät enää kaikkoa karkuun hurjan jätin tieltä.
Ennen vanhaan kaikki oli niin paljon paremmin, tuumii Shrek laittamattomasti. Kiero Tittelintuure sattuu nimittäin kuulemaan jätin harkitsemattoman toiveen ja tarjoutuu täyttämään sen.
Tylsistynyt sankari allekirjoittaa sopimuksen, jonka myötä Shrek pääsee näkee maailman sellaisena kuin se olisi kokonaan ilman hänta. Samalla jätti tulee asettaneeksi koko olemassaolonsa vaakalaudalle, kiitos Tittelintuuren ovelien, lähes huomaamattomien reunaehtojen.
Tuntuuko tilanne tutulta? Elämättömän elämän konsepti on nimittäin napattu suoraan Frank Capran jouluklassikosta Ihmeellinen on elämä (1939). Mikäpäs siinä; jos kerran lainata pitää, niin lainattakoon sitten kaikkein parhailta.
Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun capralaista kerrontaa väännetään uuteen uskoon. Oudot rinnakkaistodellisuudet ovat hyvin tuttuja mm. scifin maailmasta (esim. Star Trek).
Shrek ja ikuinen onni turvautuu toiseen todellisuuteen silkasta pakosta. Jättisadun ”reaalisesta” tarina-ajasta kun ei etenemismahdollisuuksia enää voi löytyä. Huipentuma ja täyttymys on jo kertaalleen saavutettu. Tällöin sadun perusluonne on pysähtyä, jäädä ikiajoiksi kiinni oman onnellisen loppunsa utooppiseen ajattomuuteen.
Vaikka Shrek ja ikuinen onni ei ole yhtä hauska kuin kvartetin hilpeä ja kekseliäs avaus, ei nelososaa voi sitäkään epäonnistuneena pitää. Ainakin välittömän edeltäjänsä se peittoaa helposti. DreamWorksin sensaatiomainen menestysluomus poistuu valkokankailta kunniallisesti; tätä finaalia ei kenenkään tarvitse hävetä, ei tekijöiden eikä vihreää jättiä rakastavan yleisön.
Ja jos joku jää Shrekiä ja hänen kavereitaan kaipaamaan, löytyy tuotantoyhtiöltä aina tarvittava takaportti tähänkin maagiseen maailmaan. Saapasjalkakissalle ollaan tiettävästi jo väsäämässä kokonaan omaa leffa-spin-offia, jonka voi hyvinkin uskoa uppoavan valmiiseen kohderyhmään kuin kuuma veitsi voihin.
Teksti: Outi Heiskanen