USA, 2001. Ohjaus: Andrew Adamson, Vicky Jenson. Käsikirjoitus William Steigin sadun pohjalta: Ted Elliott, Terry Rossio, Joe Stillman. Animaation koordinaattori: Raman Hui. Leikkaus: Sim Evan-Jones. Tuotanto: Aron Warner, John H. Williams, Jeffrey Katzenberg. Kesto: 90 min.
Shrek
Täysdigitaalisten elokuvien aika on alkanut. Juoneltaan kiusallisen kökkö Final Fantasy ennätti jo demonstroida, miten elävien ihmisten simulointi onnistuu uusimmalla tekniikalla. Rahaakin paloi melkein Titanicin verran. Tekijätiimi vaikuttaa kuitenkin lumoutuneen tekniikasta niin, että järjellinen juoni unohtui jonnekin räiskeen, paukuttelun ja mielikuvituksellisten digimaisemien varjoon.
Shrekin kohdalla kaikki on toisin: teknistä taitamista enemmän hurmaa elokuvan älykäs, anarkistinen ja jäntevä käsikirjoitus. Shrekin maailmaa hallitsee narsistinen, kylmä ja perusnegatiivinen lordi Farquaad, joka vihaa maailmaansa sotkevia satuhahmoja. Tuhkimo, Lumikki, Pinokkio, Iso Paha Susi ja Kolme pientä porsasta karkotetaankin vihreän, ruman ja pahatapaisen Shrek-örkin suomaille. Sitä ennen solmitaan kuitenkin sopimus: satuolennot saavat lähteä Shrekin reviiriltä sitten, kun tämä on pelastanut prinsessa Fionan lohikäärmeen linnasta.
Dreamworks-studioilla on syntynyt vastustamaton satiiri, jossa klassikkosatujen asetelmia ja konventioita keikautellaan nurin olan takaa. Terävimmät piikit osuvat Disneyn luomiin satuhahmoihin ja siistiin kiiltokuvamaailmaan, mutta sivalluksensa saa myös muu Hollywood-viihde, kuten Matrix. Shrekissä näyttäytyy kaikkiaan 31 tuttua ja tunnistettavaa satuolentoa, jotka eivät ole aina sitä miltä näyttävät: esimerkiksi Tuhkimo on todellinen bitch, ja linnantornissa prinssiään kauan odotellut prinsessa taitaa niin taistelulajit kuin melodramaattiset otteetkin. William Steigin kirjasta sovitetussa animaatiossa prinsessa puhkeaa kauniin aamunkoiton innoittamana kimakkaan sopraanoon, jonka voima räjäyttää pienen laululinnun tuusannuuskaksi. Sen sijaan että alkaisi hoivata orvoiksi jääneitä linnunmunia, prinsessa paistaa ne aamiaiseksi.
Tarina kolahtaa jo heti alkuminuuteilla, kun jättiläismäinen rumilus Shrek kaivaa vahatulpat korvistaan ja asettaa ne kynttilöiksi koristamaan illallispöytäänsä. Tauotta höpisevä ja vitsejä laukova aasi on hauska vastapaino järeälle jätille. Elokuvantekijöillä on kyky kuljettaa tarinaa yllätysten, oivallisten yksityiskohtien ja älykkään dialogin avulla luisumatta koskaan helppoon sketsiviihteeseen. Toisin kuin Disneyn tarinoissa, rumat jäävät Shrekissä rumiksi eivätkä pahat saa perinteisellä tavalla rangaistustaan. Silti tarina huokuu lämpöä ja tarjoaa lapsille jalompia ajatuksia kuin perinteiset kaavoihinsa kangistuneet mustavalkoiset asetelmat hyvistä ja pahoista. Shrekin pureva satiiri ja sanailu vetoavatkin toisinaan luultavasti enemmän aikuisiin kuin lapsiin. Näin itse vain suomeksi puhutun version, joka saa kiitokset, vaikka aikuisyleisö hakeutuneekin Mike Myersin, Eddie Murphyn ja Cameron Diazin tulkitsemiin näytöksiin. Lisää Shrekin kaltaista nokkelaa animaatioviihdettä!
Teksti: Minna Karila
Kuva: UIP