MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa tiistai-kolumnissaan HIFK:sta hieman laajemmissa silmänaloissa. Kritiikki ei kohdistu valmentajaan, pelaajiin eikä urheilujohtajaan; tikunnokassa ovat seurajohto, omistajat – ja varauksin fanit.
Aina sama virsi. Kaudesta toiseen. Aina jokin mättää, milloin mikäkin. Sellainen HIFK on, sellainen se on ollut niin kauan kuin minä muistan. 2000-luvulta seuralla on yksi mestaruus; HPK:lla ja JYPillä on molemmilla kaksi. Ässillä on yhtä monta kuin HIFK:lla. Ja kun HIFK:ta pitäisi verrata vain Kärppiin ja Tapparaan mestaruuksien määrässä, mutta niin kovaan vertailuun ei helsinkiläisiä hennoisi laittaa.
Kun HIFK ja Kärpät ovat tätä kirjoitettaessa pelanneet yhdeksän matsia ja Tappara kymmenen, Stadin Kingit – lempinimessä on jo vahvaa ironiaa – ovat oululaisia perässä 12 pistettä ja tamperelaisia 19 pistettä.
Teen kuitenkin selväksi perättäisin sanoin, että aivan pian HIFK alkaa väistämättä kivuta sarjataulukossa, ei se kauan viipyile sijalla yksitoista. Nimittäin niin paljon paremmat pelaajat seuralla on verrattuna kuin melkeinpä kaikilla muilla, ja siksi toisekseen, pelikin on koko ajan ollut parempaa kuin tulokset. Epäonnekaskin HIFK on ollut. Ja, toki, kausi on vasta aivan alussa.
LUE MYÖS: SM-liiga avasi kauden painavalla sanktiolla, HIFK-pomo toivoo kurinpidolta selkeyttä – "Toivottavasti linja pitää"
Käsillä olevan sesongin tuloksellisesti heikko alku on yksi asia, joka korjaantunee johonkin mittaan, mutta kun startti on ollut vaisu, yhyttää se kiinnittämään huomiota toiseen, tärkeämpään kokonaisuuteen.
Menen henkilöihin, täsmällisemmin: henkilövalintoihin.
Fakta on, että HIFK miltei saa Suomessa haluamansa valmentajat, haluamansa pelaajat ja haluamansa urheilujohtajan. Oudoksun suuresti, miksi HIFK:n hallitus ja sen puheenjohtaja Timo Everi sekä toimitusjohtaja Jukka Valtanen eivät käytännössä hyödynnä tai osaa hyödyntää juuri mitenkään seuran etulyöntiasemaa Suomessa.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
HIFK:n hallituksen puheenjohtaja Timo Everi nosteli Kanada-maljaa keväällä 2011.
Miksi HIFK:n riveissä ei nykyään toimi päävalmentajana pelin suhteen edistyksellisimmät päävalmentajat? Antti Pennanen valmentaa HPK:ta, Mikko Manner koutsaa Kärppiä ja Jussi Tapola on ensi kaudesta lähtien Tapparan päävalmentaja.
Entä miksi HIFK ei napannut urheilujohtajakseen vapaalla jalalla ollutta Mika Toivolaa tai Ässiin mennyttä Tommi Kerttulaa? Nyt Toivolalla on vyöllään kaksi mestaruutta, yksi Ässistä, yksi HPK:sta. Hämeenlinnassa etsittiin huolella, eräänlaista lintumäkeläistä metodia käyttäen parasta miestä tehtävään. Oliko HIFK yhteydessä Toivolaan? Tuskin.
Myönnän, että tässä on helppo heitellä nimiä. Ei se ihan noin yksinkertaista ole, mutta lukija pääsee isosta kuvasta jyvälle.
En sano, etteikö HIFK:n Jarno Pikkarainen olisi hyvä päävalmentaja, mutta hän ei ole alan aivan terävintä kärkeä. Sama pätee urheilujohtaja Tobias Salmelaiseen. Salmelainen on mahdollisesti nuori nouseva kyky alalla, mutta hän on täysin katsomaton kortti ja niin muodoin epävarmuustekijä.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Jarno Pikkaraisella on menossa ensimmäinen täysi kausi HIFK:n peräsimessä.
Käänneltiin ja väänneltiin näitä asioita miten päin vain, HIFK:n matka organisaationa Kärppiin ja Tapparaan on valtava. Vielä kerran: vika ei ole Pikkaraisessa, ei Salmelaisessa saati pelaajissa; syypäitä ovat hallitus, puheenjohtaja, toimitusjohtaja ynnä omistajatahot.
Toisaalta voi miettiä, miten ihmeessä Everi ja Valtanen voisivatkaan olla yhtä hyviä jääkiekkojohtajia kuin Juha Junno ja Mikko Leinonen ovat olleet? Ei mitenkään. Ja siinä sitten Kärpissä Junnon siipien suojissa kasvoi urheilujohtaja Harri Aho ja uusi toimitusjohtaja Tommi Virkkunen. Vastaavasti Tapparan voimakolmikko Leinonen, Tapola ja Jukka Rautakorpi on sellaista tasoa, ettei siihen HIFK:ssa ylletä millään ilveellä.
Mennäkseni aivan pohjaan saakka kyse on – kun puhutaan HIFK:sta – suomalaisen jääkiekkoilun sittenkin tärkeimmästä seurasta. Sitä mukaa HIFK:lla pitäisi olla koko maan parhaat jääkiekkovoimat käytössään hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan vakansseilla.
Nyt niin ei ole.
Vaan mikäs siinä sitten. Seuran vauraille omistajille ilmeisesti riittää, että mennään ikään kuin aatteellisen yhdistyksen hällä väliä -eetoksella jatkossakin.
Tosin suomalaisen jääkiekkoilun kokonaiskehityksen kannalta se ei ole hyvä asia olenkaan.
LUE MYÖS: Esa Tikkanen palasi 20 vuotta sitten SM-liigaan kohun saattelemana, miksi NHL:ssä meritoitunut tähti valitsi Jokerit? – "Ei ole mitään takinkääntöä"
Seuran kannattajien tuntoja en oikein osaa edes kuvitella. En saa asettauduttua heidän asemaansa. Ilmeisesti sillä rintamalla jonkinlainen kirjoittamaton sääntö on, että aina uusi alkava sesonki vihdoin kaiken muuttaa voi. Eli fanitkaan eivät janoa toden teolla menestystä. Sieltä ei synny tarvittavaa painetta. Tässäkin helsinkiläiset ja muualla asuvat HIFK:n kannattajat poikkeavat Kärppien ja Tapparan faneista. HIFK-parka saa selkäänsä vähän joka rintamalla.
Loppukaneetiksi puoleltani jää lohkaisu: HIFK on HIFK.