MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen pohdiskelee Jokereiden asemaa KHL:ssä. Jokerit aloittaa tänään kautensa kotipelillä Avangard Omskia vastaan.
LUE MYÖS: Petri Kontiola iloitsee Jokereista, mutta olisi toivonut kultaleijonan jäämistä seuraan – "Toivottavasti kelpaan Tapparalle vielä jossain vaiheessa"
Olen katsellut Jokereiden KHL-pelejä noin 30 kappaletta runkosarjaa per kausi ja päälle kaikki joukkueen pudotuspelit. Olen sitä mukaa päässyt käsitykseen, mitä on Jokerit ja mitä on KHL jääkiekkosarjana.
Miksi Jokerit ei ole sittenkään yltänyt viiden vuoden KHL-taipaleellaan kuin kerran viidenneksi ja kerran kuudenneksi, ja sitä mukaa välieräpaikkakin on jäänyt vain haaveeksi?
Jokerit on päässyt valitsemaan pinon päältä KHL-ajan päävalmentajansa: ensin Erkka Westerlund veti kaudet 2014-2016; sitten Jukka Jalonen 2016-2018; Lauri Marjamäki otti tehtävän vastaan viime sesongiksi ja nyt hän lähtee viemään Jokereita toista kauttaan.
Näen yhdistäviä tekijöitä Westerlundin, Jalosen ja Marjamäen Jokereissa. Jokaisen päävalmentajan Jokerit on joutunut antamaa tasoitusta pelaajabudjetissa ja sitä mukaa enemmän tai vähemmän pelaajamateriaalin laadussa suhteessa KHL:n aivan kärkijoukkueisiin. Mutta tämä on vain tylsä fakta, jonka kanssa on elettävä, se ei ole edes kovin kiinnostava asia.
Sen sijaan Jokereiden pelillistä haastetta läpi KHL-taipaleen on jännittävä pohtia. Sekin on ollut oikeastaan viisi mennyttä kautta tismalleen sama.
Päävastustajat ovat puolustaneet aina lopulta Jokerit nurin. Alleviivaan: puolustaneet.
Kyse on siitä, että venäläiset joukkueet ovat auttavasti parantaneet viisikkopelinsä tiiveyttä, ja kun sitä toteuttavat taitavat ja voimakkaat pelaajat, Jokereiden eteen on asettunut kausi kauden jälkeen ylitsepääsemätön muuri.
Näkemykseni mukaan Westerlundin Jokerit yritti loogisimmin Meidän pelin keinoin ohittaa tuon mainitun muurin. Jalonen vuorostaan alkoi etsiä hieman uusia hyökkäämisen reittejä, uusia rytmejä ja jopa aiempaa pidempiä syöttöjä sinne vastustajan siniviivan tuntumaan. Marjamäki jatkoi viime kaudella pitkälti jaloslaisella linjalla, mitä tulee pelitapaan.
Mielestäni Jalonen ja Marjamäki peluuttivat 2016-2019 sellaista lätkää, joka tavallaan integroitui venäläisten edistyneeseen tapaan pelata; Jokerit alkoi yhä enemmän muistuttaa muita KHL-joukkueita.
Tässä katsannossa pidän sittenkin parhaana sitä tapaa yrittää murtaa venäläisjoukkueiden hegemonia sitä konstia, millä Westerlund lähestyi haastetta. Toki pitää muistaa ja myöntää, että sitten Westerlundin Jokerit-kausien lätkä on muuttunut jonkin verran pelinä globaalisti, mitä tulee pelitapoihin. Nykyään peliä luonnehditaan hieman epämääräisin termein kuten ’aktiivisuus’. ’vauhti’ ja ’pelipaikattomuus’.
Pidän nyrkkisääntönä sitä, että suomalaisten joukkueiden – minun silmin Jokerit on edelleen hyvin suomalainen joukkue, etenkin tällä tänään alkamassa olevalla sesongilla – kannattaa ja suorastaan pitää pelata vastasyklistä jääkiekkoa. Tarkoitan vastasyklisyydellä sitä, että on pelattava vallitsevaa maailmanlaajuista pelitapatrendiä haastaen, siitä poiketen. Voittamattomana esimerkkinä tästä on tuoreeltaan Leijonien maailmanmestaruus viime keväältä. Leijonat oli pelitavallisesti se joukkue, joka ei kuulunut joukkoon, se pelasi osin eri lätkää kuin muut maat.
LUE MYÖS: Henrik Haapala rakentaa uutta alkua Jokereissa raskaiden vuosien jälkeen – seuran omistajakuviot eivät mietitytä: "Ne asiat eivät kuulu minulle tipan vertaa"
Odotan suurella mielenkiinnolla, miten Marjamäen, Tony Virran, Mika Saarisen ja Markus Kettererin Jokerit lähtee uuteen kauteen etsimään reittiä ohi venäläisten joukkueiden puolustusmuurin. Sekin on mielenkiintoista nähdä, muuttuuko pelin yleinen ilme KHL:ssä, kun monissa halleissa on lähdetty pienentämään kaukaloita. Jää nähtäväksi, avaavatko Jokereiden vastustaja enemmän peliään, muuttuvatko ne ’aktiivisemmiksi’.
Jokereilla on kasassa joukkue, joka kykenee pelaamaan, paino sanalla pelaamaan. Kyse on pitkälti siitä, millaista peliä Marjamäki pyytää esimerkiksi puolustajilta kuten Mikko Lehtonen, Sami Lepistö ja Teemu Eronen. Nämä herrat osaavat pelata monenlaista lätkää, tehdä työtä käskettyä. Sama pätee klassiseen sentteri Petri Kontiolaan. Kuten myös laitureihin Veli-Matti Savinaiseen ja Henrik Haapalaan, muutamia mainitakseni.
Toivon näkeväni alkavalla kaudella Jokereilta tavalla tai toisella vastasyklistä lätkää. Vain sillä konstilla Jokerit voi kurkottaa kohti selkeästi omistaja Jari Kurrin ilmaisemaa tavoitetta, joka on Gagarin Cup.