Miksi juuri minä? oli ensimmäisiä asioita, joita virolahtelainen Sirkka-Liisa Kouki pohti maatessaan Kotkan keskussairaalassa joulun alla vuonna 1989. Ajatus siitä, ettei hän kävelisi enää ikinä, oli lähes sietämätön kestää. Mutta kun on pakko, ihminen pystyy vaikka mihin.
– Älä sitten tee siitä mitään nyyhkytarinaa, Sirkka-Liisa Kouki sanoo ja nauraa.
Sirkka-Liisan tytär Suvi on ottanut hänen tietämättään yhteyttä Studio55.fin toimitukseen ja pyytänyt tekemään jutun äidistään, jota pitää todellisena selviytyjänä. Sirkka-Liisa itse ei tekisi itsestään ja elämästään niin suurta numeroa, mutta suostuu kuitenkin haastatteluun, mikäli toimittaja lupaa täyttää nyyhkyttömyysehdon.
Mutta selviytyjä Sirkka-Liisa ehdottomasti on. Hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen 34-vuotiaana, kesken elämänsä ruuhkavuosien. Perheen uusi omakotitalo oli juuri valmistunut, lapset olivat pieniä, työ pankkivirkailijana piti kiireisenä ja paikka kunnanvaltuustossa vei ison siivun vapaa-ajasta. Kaikki muuttui silmänräpäyksessä, kun hänen kuljettamansa auto suistui tieltä marraskuun 25. päivänä vuonna 1989.
Punainen mytty pellolla
– Oli liukasta, ja tie oli osittain mustan jään peitossa. Muistan ajaneeni ulos tieltä, ja sitten heräsin pellolta, Sirkka-Liisa muistelee tuota elämänsä mullistanutta päivää.
Hän ei tiedä, kuinka kauan hän joutui odottamaan apua. Oli pimeää, eivätkä ohi ajaneiden autojen kuljettajat huomanneet häntä. Lopulta eräs nuori mopoilija kiinnitti huomiota pellolla olevaan punaiseen myttyyn. Tuo mytty oli vakavasti loukkaantunut Sirkka-Liisa.
Seurasi puolen vuoden hoitojakso ensin sairaalassa ja sitten kuntoutuskeskuksessa. Oli selvää, että Sirkka-Liisa ei enää koskaan kävelisi. Hän oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin.
"Ei kannata jäädä maahan makaamaan"
Aluksi Sirkka-Liisan oli hyvin vaikea hyväksyä tapahtunut. Opetellessaan uuden elämän alkeita kuntoutuskeskuksessa synkät ajatukset olivat täyttää hänen mielensä: Miten selviän lasten kanssa, kun olen pyörätuolissa? Jaksaako mieheni pysyä rinnallani? Miten pärjäämme taloudellisesti?
Onneksi Sirkka-Liisan ei tarvinnut olla ajatuksineen yksin, sillä hänellä oli seuranaan huonetoveri, joka kävi mielessään läpi samoja asioita. Alusta asti huonetoverit tukivat toisiaan.
Kun Sirkka-Liisa viimein pääsi kotiin, arjen avuksi riensivät sukulaiset ja ystävät. Tutut kyläläiset panivat jopa pystyyn rahakeräyksen, jonka avulla Koukit selvisivät alkuun.
– Olin, ja olen edelleen todella onnellinen siitä, että ihmiset eivät tulleet säälimään, vaan he tarjosivat reilusti apuaan, Sirkka-Liisa kiittelee.
– Perheen, sukulaisten ja ystävien avulla uudenlainen arkielämä alkoi pikkuhiljaa sujua, hän sanoo.
Mummo, joka kulkee pyörillä
Alun peloista huolimatta Sirkka-Liisa sai lopulta huomata, että pyörätuolistakin käsin pystyy huolehtimaan lapsistaan.
– Samat ilot ja murheet meidänkin perheessä on koettu kuin kaikissa muissakin lapsiperheissä, Sirkka-Liisa toteaa.
– Ja meidän lapsemme osasivat alusta asti olla kiitollisia, että heillä kuitenkin oli äiti, vaikka pyörätuolissa istuikin, hän lisää.
Ilokseen Sirkka-Liisa sai myös todeta, ettei hänen miehensä rakkaus vaimoaan kohtaan loppunut siihen, ettei tämä enää pystynyt liikuttamaan jalkojaan.
Nyt Sirkka-Liisa on jo isoäiti, eivätkä hänen lapsenlapsensa ole moksiskaan siitä, että heidän mammansa kulkee pyörillä.
– He eivät välitä tuolista lainkaan.
Lastenlasten lisäksi 55-vuotiaan Sirkka-Liisan pitää tätä nykyä kiireisenä monipuolinen harrastustoiminta. Hän lukee, tekee käsitöitä ja toimii useissa yhdistyksissä pitäen huolta niiden kirjanpidosta.
– Ei se elämä terveilläkään aina helppoa ole. Kun osaa ottaa ilon irti pienistä asioista, pärjää pitkälle, hän sanoo lopuksi.
Studio55/Elina Rantalainen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.