Joskus vainaja ei ole edes ehtinyt kylmetä, kun perilliset alkavat jo riidellä, mitä kuuluu kellekin. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas avaa tyypillisimpiä riitatapauksia ja -ratkaisuja.
Voisi kuvitella, ettei rintaperillisen oikeudesta jäämistöön voi kiistellä. Sitäkin kuitenkin sattuu.
– Perillisen asema ei aina ole riidaton, vaan se voidaan kyseenalaistaa. Näihin harvalukuisiin tapauksiin kuuluu esimerkiksi kuoleman jälkeinen isyyden kumoaminen tai vahvistaminen, Kangas sanoo.
Professori huomauttaa, että jos lapsi todella on veriperillinen, vanhemmilla on vain hyvin rajoitettu oikeus tehdä hänet kokonaan perinnöttömäksi.
– Lakiosa on poikkeuksellisen hyvin suojattu. Jos testamentissa määrätään toisin, ei tarvitse kuin lähettää toisille rintaperillisille lakiosailmoitus ja pyytää, että he maksavat sen rahassa.
Kaksi yleisintä riidan aiheuttajaa
Elinaikana koetut vääryydet nousevat usein riidan välineiksi.
– Puhutaan ennakkoperinnöistä tai suosiolahjoista: onko perittävä eläessään antanut jollekin sellaisia lahjoja, jotka pitäisi ottaa huomioon jäämistöä jakaessa? Laki suorastaan ruokkii sisarusten välisiä riitoja, Kangas sanoo.
Myös omaisuuden arvostus herättää monesti erimielisyyksiä: jos minä saan tuon pellonpläntin ja sinä tuon antiikkiastiaston, niin kuinka väärään tässä mennäänkään?
Pesänjakaja määrää riitatilanteissa
Harvat perintöriidat johtavat Suomessa oikeuteen asti.
– Ensisijaisesti perilliset sopivat asiat keskenään, vaikka sitten kovankin kädenväännön jälkeen. Jos se ei onnistu, tuomioistuin määrää kuolinpesään pesänselvittäjän eli kokeneen asianajajan, Kangas sanoo.
Joskus perintöriitoja puidaan käräjillä.
Jos perilliset eivät pääse sopimusteitse yksimielisyyteen perinnönjaosta, pesänjakaja voi tehdä perinnönjakoratkaisun pesän ollessa jakokunnossa: hän on tavallaan alioikeuden jatke ja yksijäseninen tuomioistuin. Pesänjakajan tekemää perinnönjakopäätöstä voi moittia oikeudessa, mutta käytännössä ratkaisuun useimmiten tyydytään.
– Aina tietysti riittää ihmisiä, jotka haluavat nähdä, mitä käräjä-, hovi- tai korkein oikeus asiasta lausuisi. Joskus taustalla ovat puhtaat oikeuskysymykset, joskus ihmisen oma luonne – joskus halu hakea hyvitystä jo lapsuudessa koetuille vääryyksille.
Piia Simola/Studio55.fi
Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva