Spa-Francorchamps

Seitsemän kilometriä pitkä rata on MM-sarjan pisin ja useimpien kuljettajien mielestä hienoin. Korkeuseroja ja haastavia mutkia tarjoava rata kulkee komeissa maisemissa osittain yleisiä teitä pitkin, ja on piristävä poikkeus tietokoneen avulla suunniteltujen modernien ratojen joukossa.

Span rataa uudistettiin 19 miljoonalla eurolla kaudeksi 2007. Ratakierros pidentyi 6,976 kilometristä 7,004 kilometriin. Varikko uudistettiin ja ns. bussipysäkkishikaani on nyt aikaisempaa hitaampi, minkä ansiosta siinä on helpompi ohittaa. Muuria on siirretty kauemmas radasta ensimmäisessä mutkassa La Sourcessa.

Moottoriurheiluperinteet Span alueella ulottuvat 1900-luvun alkuun. Vuoteen 1970 asti formula ykkösillä kilpailtiin vanhalla, yli 14 kilometriä pitkällä radalla, joka muodostui Francorchamps’n, Malmedyn ja Stavelot’n kylät yhdistävistä teistä. Hurjavauhtista rataa pidettiin yhtenä MM-sarjan vaarallisimmista, sillä kierroksen keskinopeudet nousivat jo silloisilla autoilla yli 240 kilometriin tunnissa. Jackie Stewartin vakava onnettomuus pelottavassa Masta Kink –mutkassa 1966 vaikutti osaltaan siihen, että formula ykkösten turvallisuusajattelu alkoi kehittyä.

Spa-Francorchamps'n radan lyhennetty versio palasi formula ykkösten kilpailukalenteriin 1983. Kuljettajille oli mieluinen yllätys, että radan nopea ja vaativa luonne oli onnistuttu säilyttämään. Kuuluisin Span mutkista on Eau Rouge, jonka ajaminen kaasu pohjassa on ollut monille kuljettajille kunnia-asia. Nykyisillä autoilla tempun tosin kerrotaan onnistuvan suhteellisen helposti. Haasteita kuljettajille silti riittää mm. nopeassa Pouhon-kaksoismutkassa.

Häkkisen ja Räikkösen uroteot

Span radalla on nähty paljon jännittäviä ja tapahtumarikkaita kilpailuja. Suomalaisten mieliin on painunut etenkin vuoden 2000 Belgian GP, jossa Mika Häkkinen teki kaikkien aikojen F1-ohituksen. Mika yritti ensin ohittaa Michael Schumacherin Kemmel-suoran päässä oikealta, mutta Schumi esti ohituksen kääntämällä eteen. Seuraavalla kierroksella samassa paikassa Schumacherin edessä oli kierroksella ohitettava Ricardo Zonta. Schumacher lähti ohittamaan Zontaa vasemmalta, kun taas Mika oikealta. Häkkinen meni samalla kertaa sekä Schumacherin että Zontan edelle siirtyen näin kisan kärkeen.

Kaudella 2004 Kimi Räikkönen puolestaan tarjosi valoa McLarenin synkkään kauteen nousemalla voittoon kymmenennestä lähtöruudusta. Spa olikin Räikkösen valtakuntaa, sillä hän uusi voittonsa vuosina 2005, 2007 ja 2009. Kaudella 2008 varma voitto lipesi Räikkösen käsistä, kun sadekuuro yllätti kuljettajat viimeisillä kierroksilla.

Vuoden 1998 GP:stä muistetaan heti lähdön jälkeen sattunut joukkokolari, jossa 14 autoa törmäili toisiinsa. Myöhemmin samassa kisassa Michael Schumacher törmäsi hänestä kierroksen jääneeseen David Coulthardiin ja syytti skottia tahallisesta törmäyksestä.

Tapahtumia Spassa värittää usein myös vaihteleva sää. Lähes poikkeuksetta sadekuurot vierailevat alueella jossakin vaiheessa GP-viikonloppua. Tuttu tilanne on myös se, että sade kastelee vain osan pitkästä radasta.

Rataennätys (vuoden 2007 rataversio): 1.47,263 (Sebastian Vettel, Red Bull, 2009)

Belgian GP:n aikaisemmat voittajat:

2017 Lewis Hamilton, Mercedes
​​​​​​​2016 Nico Rosberg, Mercedes
2015 Lewis Hamilton, Mercedes
2014 Daniel Ricciardo, Red Bull
2013 Sebastian Vettel, Red Bull
2012 Jenson Button, McLaren
2011 Sebastian Vettel, Red Bull
2010 Lewis Hamilton, McLaren
2009 Kimi Räikkönen, Ferrari
2008 Felipe Massa, Ferrari
2007 Kimi Räikkönen, Ferrari
2006 ei ajettu
2005 Kimi Räikkönen, McLaren
2004 Kimi Räikkönen, McLaren
2002 Michael Schumacher, Ferrari
2001 Michael Schumacher, Ferrari
2000 Mika Häkkinen, McLaren
1999 David Coulthard, McLaren
1998 Damon Hill, Jordan
1997 Michael Schumacher, Ferrari
1996 Michael Schumacher, Ferrari
1995 Michael Schumacher, Benetton
1994 Damon Hill, Williams
1993 Damon Hill, Williams
1992 Michael Schumacher, Benetton
1991 Ayrton Senna, McLaren
1990 Ayrton Senna, McLaren
1989 Ayrton Senna, McLaren
1988 Ayrton Senna, McLaren
1987 Alain Prost, McLaren
1986 Nigel Mansell, Williams
1985 Ayrton Senna, Lotus
1984 Michele Alboreto, Ferrari
1983 Alain Prost, Renault
1982 John Watson, McLaren
1981 Carlos Reutemann, Williams
1980 Didier Pironi, Ligier
1979 Jody Scheckter, Ferrari
1978 Mario Andretti, Lotus
1977 Gunnar Nilsson, Lotus
1976 Niki Lauda, Ferrari
1975 Niki Lauda, Ferrari
1974 Emerson Fittipaldi, McLaren
1973 Jackie Stewart, Tyrrell
1972 Emerson Fittipaldi, Lotus
1970 Pedro Rodriguez, BRM
1968 Bruce McLaren, McLaren
1967 Dan Gurney, Eagle
1966 John Surtees, Ferrari
1965 Jim Clark, Lotus
1964 Jim Clark, Lotus
1963 Jim Clark, Lotus
1962 Jim Clark, Lotus
1961 Phil Hill, Ferrari
1960 Jack Brabham, Cooper
1958 Tony Brooks, Vanwall
1956 Peter Collins, Ferrari
1955 Juan Manuel Fangio
1954 Juan Manuel Fangio
1953 Alberto Ascari, Ferrari
1952 Alberto Ascari, Ferrari
1951 Nino Farina, Alfa Romeo
1950 Juan Manuel Fangio, Alfa Romeo

Radan viralliset nettisivut