Stingiä on pidetty yhtenä 1980-luvun karismaattisimpana rocktähtenä. Hän on luonut menestyksekkään uran sekä The Police -yhtyeessä että sooloartistina. Sting on opittu tuntemaan miehenä, joka on ennakkoluulottomasti sekoittanut erilaisia musiikkiaineksia keskenään. Kokeileminen on kannattanut, sillä hänen sävellyksensä ovat hurmanneet sekä yleisön että kriitikot. Musiikin lisäksi Sting tunnetaan miehenä, joka kantaa huolta maailman vähemmistökansojen ahdingosta sekä luonnonsuojelusta.
Sting eli Gordon Sumner syntyi Isossa-Britanniassa 2. lokakuuta 1951 nelilapsisen perheen esikoisena. Hän on kuvannut lapsuuttaan turvalliseksi ja erittäin keskiluokkaiseksi. Stingin isä oli maitomies, joka onnistui etenemään urallaan ja takaamaan perheelleen sosiaalisen nousun työväenluokasta keskiluokkaan. Stingin äiti oli kampaaja, joka oli saanut myös pianistin koulutuksen. Äiti opettikin poikansa soittamaan. Stingiä pidettiin pianistilupauksena, mutta poika vaihtoi koskettimet kiehtovampaan kitaraan. Yhdeksänvuotiaana hän imi vaikutteita muun muassa Beatlesilta ja Rolling Stonesilta.
14-vuotiaana hän löysi jazzin, josta tulikin hänelle todellinen intohimo. Musiikin lisäksi nuorta Stingiä pidettiin lupaavana yleisurheilijana. Hän kuitenkin lopetti urheilun saavutettuaan kolmannen sijan 100 metrin pikamatkalla maansa nuorten arvokisoissa. Stingin mukaan syy kilpaurheilun lopettamiseen oli yksinkertainen: hän halusi olla paras lajissaan, eikä hän kokenut voivansa voittaa kahta edellään olevaa. Sting lopetti koulunsa kesken ja ansaitsi elantonsa erilaisilla hanttihommilla kuten ojankaivajana. Hänen todellisena tavoitteenaan oli päästä soittamaan Newcastlen satamakaupungin jazzbändeihin, mutta yritys ei saanut ilmaa siipiensä alle.
17-vuotiaana hän pestautui risteilyalukselle basistiksi. Työ ei vastannut nuoren miehen kuvitelmia, ja Sting vaihtoi viihdyttämisen opettajankoulutukseen. Valmistuttuaan Sting toimi opettajana ja piti yllä musiikkiharrastustaan. Sting on kertonut elämänsä kulkeneen eteenpäin tasaisen keskiluokkaisesti. Hänellä oli hyvä työpaikka, koti ja tyttöystävä. Tämä ei kuitenkaan ollut sitä mitä hän halusi. 25-vuotiaana Sting vaihtoi opettajan työt soittamiseen.
70-luvun lopulla Stingin ura kääntyi hämyisistä kapakoista kohti menestystä, kun muusikot Stewart Copeland ja Andy Summers halusivat Stingin omaan kokoonpanoonsa. Aluksi Sting kieltäytyi, sillä hän ei voinut kuvitellakaan soittavansa rockia. Hän oli pyhittänyt sydämensä jazzille. Lopulta kaverusten suostuttelu tehosi ja Sting liittyi porukkaan. The Police oli syntynyt. Yhtyeen musiikkia on pidetty nimellisesti punk-musiikkina, mutta bändin muusikkoja pidettiin liian taitavina punk-muusikoiksi. The Police teki mieleistään musiikkia sekoittamalla erilaisia tyylisuuntia kuten punk-, reggae-, new wave- ja muita maailman musiikkivirtauksia yksinkertaiseksi, mutta toimivaksi kokonaisuudeksi.
Bändi teki vuosina 1973-83 lukuisia hittejä, kuten Every Breath You Take. Yhtyeen saavuttamasta suosiosta huolimatta Sting työsti myös omia projektejaan. Vuonna 1982 Sting esiintyi Dennis Potterin TV-elokuvassa Brimstone And Treacle, jossa hän myös lauloi ikivihreän Spread A Little Happiness -kappaleen. Kun laulu julkaistiin singlenä, se nousi Britannian myyntitilastossa 20 ostetuimman levyn joukkoon.
Sting on ollut mukana tekemässä monia menestysbiisejä, kuten Dire Straitsin Brothers in Arms -levyllä olevaa Money for Nothing -laulua. Stingin kynänjälki näkyy myös maailman kuuluisimpien poppareiden muodostaman Band Aidin singlellä Do They Know It's Christmas? Vuonna 1984 tehdyn singlen tuotolla muusikot halusivat auttaa nälänhädästä kärsiviä ihmisiä Afrikassa.
Varsinaisen soolouran Sting aloitti The Policen hajottua vuonna 1984, jolloin hän perusti newyorkilaisten jazzmuusikoiden kanssa yhtyeen Dream Of The Turtles. Vuonna 1987 Sting julkaisi kenties hänen tähänastisen uransa kunnianhimoisimman albumin ...Nothing Like The Sun. Tähän aikaan Sting ei ollut enää kiinnostunut rockista, sillä se ei hänen mielestään uusiutunut eikä siinä ollut entisenlaista energiaa. Hän halusi suunnata huomionsa rockin ulkopuolelle ja kehotti myös muita muusikoita tekemään samoin. Sting halusi kaataa rajoja, ja levy-yhtiön vastustelusta huolimatta hän piti päänsä.
Albumi ...Nothing Like The Sun sai sekä arvostelijoilta että yleisöltä kiitosta. Levy oli myös todellinen myyntimenestys. Vaikka albumin nimi oli otettu Shakespearen sonaatista, oli levy tiukasti kiinni ajassaan. Sting lauloi ihmisoikeuksista They Dance Alone -kappalessa. Myös balladi Fragile kertoo väkivallan mielettömyydestä. Levyn kenties tunnetuin laulu on Englishman In New York. Laulun innoittajana oli Stingin ystävä Quentin Crispin, joka odotti Yhdysvaltain kansalaisuutta. Saatuaan kansalaisuuden Crispin halusi tehdä rikoksen, sillä häntä ei voitaisi enää karkottaa maasta. Albumilla vierailee myös monia nimekkäitä muusikkoja, kuten kitaristikuuluisuudet Eric Clapton ja Mark Knopfler.
Vuonna 1991 Sting julkaisi ehkäpä henkilökohtaisimman levynsä. Albumin nimi oli The Soul Cages. Levy oli Stingin musikaalinen reaktio hänen vanhempiensa kuolemalle. The Soul Cages levytettiin Ranskassa ja Italiassa, ja se sai paljon arvostusta kriitikoilta. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi levy Ten Summoners' Tales, jossa mies jatkoi tyylilleen uskollisena. Levy saavutti myös hyvän menestyksen ja toi Stingille peräti kaksi Grammy-palkintoa.
Vuonna 1996 julkaistu levy Mercury Falling yhdisteli rock-, jazz-, country- ja soulmusiikkia, sekä yhdisti soppaan vielä gospel-kuoroa. Levy oli ehdolla vuoden 1997 Grammy-gaalassa parhaaksi pop-levyksi, mutta palkintoa ei herunut. Vuonna 1999 julkaistu levy Brand New Day jatkoi Stingin omaperäistä linjaa, tosin hieman rennommin ottein. Levyllä esiintyy Stingin lisäksi mm. Cheb Mami, James Taylor ja Stevie Wonder. Brand New Day -albumia on myyty yli 2,5 miljoonaa kappaletta.
Sting kävi konsertoimassa Helsingissä ja Turussa maaliskuussa 2000. Keikkailun ohella mies ehti haastaa shakin maailmanmestarin Garri Kasparovin hyväntekeväisyysotteluun New Yorkin Times Squarella kesäkuussa 2000. Aloitteen teki itse Sting, joka on intohimoinen shakin harrastaja. Huolimatta siitä, että Stingillä oli apunaan oman bändinsä jäsenet, voiton vei herra Kasparov. Ottelun tuotto lahjoitettiin Stingin tukemalle sademetsien suojelukampanjalle. Sting suojelee sademetsiä myös järjestämillään vuotuisilla hyväntekeväisyyskonserteilla, joissa on esiintynyt mm. Elton John, Billy Joel ja Gladys Knight.
Marraskuussa 2001 Sting julkaisi ensimmäisen live-albuminsa 15 vuoteen. ... All This Time -albumi on levytetty Toscanassa, missä Stingillä on yksi kodeistaan. Levyyn liittyvä konsertti- ja dokumenttitaltiointi Sting in Tuscany: ... All This Time voitti sarjansa Emmy-palkinnon syksyllä 2002.
Urallaan 16 Grammya voittaneelle Stingille on muitakin palkintoja tullut suorastaan tulvimalla. Helmikuussa 2002 hän sai Brit Awardin huomattavasta panoksestaan brittiläiselle musiikille. Samana vuonna Sting sai Ivor Novello -palkinnon kansainvälisistä saavutuksistaan musiikin alalla, ja hänet myös kutsuttiin laulunkirjoittajien Hall of Fameen.
Vuonna 2002 julkaistulla The Very Best of Sting and The Police -albumilla on 18 musiikillista suosikkia, joiden joukossa on kaksi uutta, aiemmin kokooma-albumilla ilmestymätöntä kappaletta: Desert Rose ja Brand New Day Stingin toistaiseksi tuoreimmalta studioalbumilta Brand New Rose. The Police -yhtyeen juhlallinen kutsu Rock'n'Rollin Hall of Fameen toteutuu maaliskuussa 2003.
Ahkera Sting esiintyi myös lukuisissa näyttävissä yleisötilaisuuksissa vuoden 2002 mittaan: mm. Salt Lake Cityn talviolympialaisten avajaisissa, joissa hän lauloi maailmankuulun sellistin Yo Yo Man säestyksellä, sekä hyväntekeväisyyskonsertissa Pavarotti and Friends Modenassa Italiassa toukokuussa 2002. Stingin esiintyminen ei edelleenkään rajoitu pelkästään musiikkiin: hän on vieraillut mm. tv-sarjassa Ally McBeal ja piipahtanut yleisön yllätykseksi jopa teatterilavalla.
Sting on vetovoimainen vierailija myös muiden artistien albumeilla, kuten r&b/garage-tähti Craig David, reggae-laulaja Jimmy Cliff ja brittien ikisuosikki Lulu. Ehtiväiseltä mieheltä voi pikku hiljaa alkaa odotella uutta omaakin albumia.
Teksti: Krista Kukkanen / Marjo Turunen