Viime viikonlopun uutiset Kööpenhaminasta järkyttivät meitä kaikkia. Terroristi iski toisen Pohjoismaan pääkaupungissa vain viikkoja sen jälkeen kun Eurooppaa olivat ravistelleet Pariisin tapahtumat.
Molemmissa iskuissa toistui samankaltainen kaava: Yksittäiset radikalisoituneet tekijät. Isku ilmaisunvapautta vastaan. Isku juutalaisyhteisöä vastaan. Ja niitä seurannut ympäröivän yhteiskunnan reaktio - eurooppalaisten arvojen puolustaminen, arkisen elämän rohkea jatkaminen.
Kuten myös uutiskuvista oli nähtävissä, yhteenkuuluvuuden tunne ja suvaitsevaisuuden henki olivat todella vahvasti läsnä sekä Pariisissa että Kööpenhaminassa.
Suomessakin kysytään nyt, olisivatko tällaiset isku mahdollisia meillä? Terrori-iskun tuleminen näin lähelle vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen, ja turvallisuuden merkitys arjessa kasvaa.
On tärkeää ymmärtää, ettei Ranskassa ja Tanskassa tehdyillä iskuilla ole välittömiä vaikutuksia Suomen turvallisuustilanteeseen. Yksittäisten terroritekojen uhka on kuitenkin Suomessakin kohonnut samaan tapaan kuin myös muualla Euroopassa.
Suomi ei ole saareke tai lintukoto, joka voisi välttyä maailman riskeiltä. Tämä on rehellistä myöntää ja hyvä ymmärtää.
Terrorismi on monitahoinen ilmiö, joka voi koskettaa meitä kaikkia. Se ei tunne rajoja. Tämänkaltaisen tekojen keskeisenä tavoitteena on luoda vastakkainasettelua eri yhteiskunnallisten ja uskonnollisten ryhmien välille.
Oma vahva viestini on:
Paras keino toimia terrorismia vastaan on se, että puolustamme avointa, suvaitsevaa ja luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaamme - ja siten eurooppalaisia, perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin perustuvia arvojamme. Tämä on yhteinen tehtävämme joka ikinen päivä.
Tällaisessa tilanteessa Suomen kääntyminen sisäänpäin, rajojen sulkeminen, maahanmuuton kategorinen mustamaalaaminen, muslimien panettelu ja median itsesensuuriin alistuminen tarkoittaisivat, että me annamme periksi. Että ääriainekset voittavat. Siihen Kokoomus ei suostu.
Tarvitsemme kuitenkin ennaltaehkäiseviä ja muita turvallisuutta lisääviä toimia. Olemme esimerkiksi ottaneet Suomen juutalaisyhteisön ilmaiseman huolen turvallisuustilanteestaan hyvin vakavasti. Yhdessä muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien - Antti Rinteen, Päivi Räsäsen ja Carl Haglundin - kanssa kirjoitin hiljakkoin Helsingin juutalaiselle seurakunnalle kirjeen, jossa kerroimme hallituksen myöntäneen lisätalousarviosta varoja seurakunnan turvallisuusjärjestelyjen kehittämiseen.
Terrorismin vastainen toiminta oli myös yksi viimeviikkoisen Eurooppa-neuvoston pääteemoista. Totesimme, että kaikkein tärkeintä on pitää huolta kansalaistemme turvallisuudesta. Toinen tärkeä kokonaisuus on radikalisoitumisen ehkäiseminen. Kolmanneksi tarvitsemme lisää kansainvälistä yhteistyötä - niin Euroopan sisällä kuin muidenkin kumppanimaiden kanssa.
Erityisen paljon terrorismiin liittyvissä uutisissa on viime aikoina ollut esillä etenkin Syyriassa ja Irakissa toimiva ISIL. Se on poikkeuksellisen häikäilemätön, raakalaismaisiinkin keinoihin turvautuva järjestö, joka on pyrkinyt levittämään toimintaansa nyt myös uusiin maihin Lähi-idässä ja Afrikassa.
Kansainvälinen yhteisö on saavuttanut merkittäviä voittoja ISILin vastaisessa taistelussa. Taistelu ei kuitenkaan ole millään muotoa ohi.
Myös Suomi on mukana laajassa, yli 60 maan ISILin vastaisessa koalitiossa. Emme osallistu taistelutoimiin, mutta annamme alueelle humanitaarista apua ja olemme osallistumassa turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön Pohjois-Irakin kurdialueilla. Lisäksi olemme mukana vierastaistelijoita koskevassa yhteistyössä. Tässäkin asiassa meidän on kannettava kansainvälinen vastuumme. Emme voi vain piilotella impivaarassa toivoen, ettei meitä huomata.
On tärkeää, että Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla on riittävän tehokkaat keinot käytössään sekä perinteisten että uudentyyppisten turvallisuusuhkien torjumiseen. Monikasvoinen terrorismi on yksi näistä uhista. Muun muassa tämän vuoksi Suomessa on hiljakkoin esitetty, että tiedustelua koskevaa lainsäädäntöämme kehitettäisiin.
Tuon lainsäädännön käsittely jää seuraavan eduskunnan ja hallituksen tehtäväksi. Pidän tärkeänä sitä, että uudesta turvallisuusympäristöstämme käydään tuossa yhteydessä avoin keskustelu. Emme voi vaatia turvallisuusviranomaisilta tuloksia, jos sidomme heidän kätensä toimia niillä kentillä, joilla terroristit nykyään toimivat. Samalla meidän on otettava valmistelussa vahvasti huomioon, että avoimeen yhteiskuntaan kuuluvat myös kansalaisten yksityisyys ja viestintäsalaisuus, jotka ovat minulle erittäin merkittäviä arvoja.