(Frontiers)
Amerikkalaisen stadionrockin pitkän linjan kulmakivi Styx muistutti vuonna 2003 olemassaolostaan hienolla Cyclorama-albumilla. Tällä kertaa kyseessä ei ole varsinainen uusi oma albumi vaan kokoelma cover-biisejä.
Styx esittelee biisivalinnoilla juuriaan ja suosikkejaan. Mm. Beatlesin, Whon, Blind Faithin, Pretty Thingsin, Willie Dixonin, Hendrixin, Jethro Tullin ja Freen kappaleita tulkitaan alkuperäisiä kunnioittaen, mutta Styxiltä kuulostaen ja innostuneesti. Levyn kohokohtia ovat räväkästi vedetty Humble Pien I Don´t Need No Doctor, kepeästi liitävä Elmore Jamesin ja Allman Brothersin tulkintoina tunnettu One Way Out, koskettava Procol Harumin A Salty Dog sekä Lovin´ Spoonfulin kesähitti Summer In The City. Jälkimmäinen tunnetaan tietty Dannyn suomennoksena. Tällä kertaa tulkinta on Styxille tyypillistä hard rockia.
Styxin vahvuus on, että bändissä on kolme hyvää laulajaa: kitaristit Tommy Shaw ja James Young sekä kosketinsoittaja Lawrence Gowan. Kukin laulaa vuorollaan pääsolistina itselleen parhaiten sopivat kappaleet. Laulajien vuorottelusta ja hyvistä kappalevalinnoista johtuen levy on viihdyttävä kuuntelukokemus.
Ainoa Styxin oma biisi on uusi bluesversio vanhasta hitistä Blue Collar Man. Sillä vierailevat Chuck Berryn taustalta tuttu pianisti Johnnie Johnson sekä blueslaulaja Koko Taylor. Biisi on levytetty Chicagossa legendaaristen Chess-studioiden vanhassa rakennuksessa. Kappaleen tuotto menee bluesmuseon hyväksi.
Styxiä pidetään parin huonon levyn vuoksi suotta yhtenä kasariajan aikuisrokin töröimmistä edustajista. Käsitys on väärä, sillä 80-luvulla yleisistä epäonnistumisista huolimatta bändi on tehnyt 1970-luvulta lähtien hyviä albumeita ja yksittäisiä loistavia kappaleita. Styxin progressiivinen ja melodinen hard rock on lauluharmonioineen ja hiottuine soittoineen sukua Queenin, Uriah Heepin ja Steely Danin tyyleille.
Tämä cover-valikoima ei tarjoa ihmeellistä uutta, mutta muistuttaa upeista 60- ja 70-lukujen sävelmistä ja siitä että Styx osaa rokata. Styxiin tutustuminen on kuitenkin parempi aloittaa Cycloramasta tai vuoden 1981 täysosumasta Paradise Theater.
teksti: Sami Ruokangas