Sukututkijoilla on ollut ajoittain hankaluuksia saada kirkkoherranvirastoilta tietoja sukuselvityksiä varten, kertoo Suomen Sukututkimusseura.
Odotusajat ovat seuran mukaan voineet venyä kohtuuttoman pitkiksi, ja joskus kirkonkirjatietoja ei ole lainkaan annettu.
Ongelmat johtuvat osittain henkilöstön vähyydestä seurakunnissa. Taustalla on kuitenkin myös eri tulkintoja siitä, mitä lakia tietojen luovutuksissa pitää noudattaa. Sukututkijat vetoavat julkisuuslakiin.
Kirkkohallituksessa katsotaan, että tietojen antamista säätelee väestötietolaki, jossa ei ole määräaikoja.
– Tilausten käsittelyyn voi mennä kirkkoherranvirastoissa useita kuukausia. On myös ollut seurakuntia, joissa sukututkimusta varten ei ole lainkaan annettu todistuksia. Tässä ei noudateta lakia, sillä kirkkoherranvirastot ovat väestörekisteriviranomaisia, sanoo Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma.
Seuran mukaan kirkkoherranvirastojen pitää noudattaa viranomaistoimintaa säätelevää julkisuuslakia ja asiakirjat on annettava maksimissaan kuukaudessa. Seura on kuitenkin antanut lievemmän suosituksen, jonka mukaan tiedot pitäisi saada kolmessa kuukaudessa.
– Jos se ei toteudu, sukututkijat voivat ottaa yhteyttä seurakuntaan tietojen saamiseksi. Jos asia ei vieläkään etene, voi tehdä hallintokantelun tuomiokapituliin.
Rekisterijohtaja Riikka Ryökäs Kirkkohallituksesta ei ole viime aikoina kuullut sukututkijoiden ongelmista tietopyyntöasioissa.
Hänen mukaansa henkilöstön koulutuksissa on korostettu, että pyynnöt katsotaan läpi mahdollisimman nopeasti ja pyydetään tarpeen vaatiessa lisäselvityksiä.
Ryökäs sanoo, että virkatodistusten antamiseen viranomaistoiminnassa ei sovelleta julkisuuslakia vaan ensisijaisesti väestötietolakia.