Maailman huippuratsastajat palkkaavat mielellään suomalaisen hevosenhoitajan. Maailman huippuratsastajista muun muassa Meredith Michaels-Beerbaum, Markus Beerbaum, Otto Becker ja Pia-Louise Aufrecht luottavat suomalaiseen ammattitaitoon hevostensa hoidossa.
Hevosia kahdeksan vuotta ammatikseen Saksassa ja Hollannissa hoitanut helsinkiläislähtöinen Piia Ilkko, 26, tietää suomalaisten olevan arvostettuja hoitajia.
- Suomalaiset ovat kovia tekemään töitä. Suomalaishoitajat purevat hampaat yhteen, kun on tiukka paikka, tekevät eivätkä valita turhaan. Suomalaiset ovat siistejä ja hevosenhoitamisen laatu on yleensä ottaen parempaa kuin muualla Euroopassa, Ilkko sanoo.
Ilkon mukaan Suomessa osaamisen pohja luodaan jo ratsastuskoulussa, jossa opetetaan hevosten harjaamista, pintelöimistä ja karsinoiden siivoamista.
- Euroopassa se on sitä, että lapset tulevat ratsastuskouluun, ponit ovat valmiina ja lapset istuvat selkään. Koko perusta on erilainen, Ilkko vertaa.
Suomalaishoitajien kansainväliseen kysyntään johtaa jo sekin, että alan ammattilaiseksi mielivän suomalaisen on lähes poikkeuksetta lähdettävä ulkomaille. Niin teki Ilkkokin, joka lähti jo peruskoulun jälkeen kesäksi Saksaan hoitamaan hevosia ja jäi maailmalle lukion jälkeen.
Tällä hetkellä Ilkko on tallimestarina Valkenswaardissa Jan Topsin tallilla, Helsingissä Ilkko on sveitsiläisen Steve Guerdatin kolmen hevosen kanssa.
- Täällä kun halliin pääsee ratsastamaan kuudelta aamulla, on oltava viideltä ruokkimassa hevosia. Päivä kestää illalla kahteentoista, kun kisat loppuvat. Ei paljon nukuta, Ilkko sanoo.
Välillä taukoakin
Hevosenhoitaja on niitä ammatteja, joita voi hyvin perustein sanoa kutsumustyöksi. Työn kuluttavimpia puolia on tiheään kilpailujen kiertämiseen liittyvä tuhansien kilometrien ajaminen. Ilkko kiersi aiemmin viisi vuotta vain kisoja, kunnes virta loppui viime joulukuussa.
- En ollut koskaan kotona. Kävin kotona vaihtamassa hevosia hevosautoon, pesemässä pyykit ja lähdin taas. Tein sitä niin non-stoppina, että kun 23. joulukuuta pääsin kotiin, olin ollut neljän kuukauden aikana viisi päivää kotona, Ilkko hymähtää.
Ilkko lopetti ja meni töihin vaatekauppaan, jossa työskenteli kahdeksan kuukautta. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana Ilkko ei nähnytkään hevosta. Ilkko oli väsynyt kilpailusta toiseen ajamiseen, mutta nautti edelleen ratsastamisesta ja hoitamisesta, joten hän palasi hevostöihin. Hevosenhoitajiksi haluavilta vaaditaan Ilkon mielestä lähinnä asennetta.
- Tätä työtä pitää haluta tehdä, ensimmäiset vuodet pitää olla hirveä jano oppia. Draivi, halu tehdä tätä on tärkein, ja kun sitä ei ole, on parempi pistää vähäksi aikaa hanskat tiskiin, Ilkko evästää.
(MTV3-STT)