Iivo ja Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski ja Joni Mäki pukkasivat riman korkealle Pekingin olympialaisten hiihtokeskuksessa Zhangjiakoussa. Suomalaiset maastohiihtäjät juhlivat helmikuussa kuutta mitalia, eikä tavoitetta ole syytä kutistaa Planican MM-kisoihin helmi-maaliskuun vaihteessa.
Maajoukkuehiihtäjien kesäkausi on sujunut muutamasta flunssatapauksesta huolimatta hyvin. Päävalmentaja Teemu Pasanen on ihastellut hiihtopotkujen pitenemistä viimeksi Val Senalesin leirillä Italian Alpeilla.
– Aika lailla on kyetty tekemään, mitä keväällä suunniteltiin, Pasanen kertoo lauantaina päättyneen korkean paikan leirin ja kesäharjoittelun kuulumisista.
– Syksyn mittaan on ollut muutamia pieniä flunssatapauksia, mutta harjoituskausi on ollut kokonaisuudessaan ihan ok. Varsinkin nuoret tulokkaat ovat päässeet hyvin mukaan maajoukkueharjoitteluun ja -toimintaan. Kollektiivisen edistyksen on nähnyt läpi kesän.
Aamupäivät happiatomin jäljillä
Slovenian Planicassa hiihdetään sikäli normaaleissa oloissa ja maastoissa, ettei MM-kisoja varten tarvittu mitään erityisteemoja.
– Perusjuttua eli kapasiteetin nostamista, Pasanen tiivistää kesäkauden harjoittelun.
– Planicassa on arvokisatyyliin raskaat ladut. Normaalimatkoilla tarvitaan hapenottoa ja kestävyyttä, eikä sprintissäkään ole ihan helpoin reitti.
Val Senalesin 15 päivän leiri tarjosi siihen jälleen erinomaiset mahdollisuudet harjoitteluun.
Miesten 50 kilometrin yhteislähtökilpailu on Iivo Niskasen päämatka Planican MM-kisoissa.
Suomalaisten majoitus oli 2 000 metrissä, mistä noustiin aamupäivisin 3000 metriin hiihtämään. Rullahiihto- ja juoksuharjoitukset sekä leiripäiviin osuneet tehoharjoitukset hikoiltiin majoituksen tasalla tai alempana.
Hiihtäjille tuli tyypillisesti 12–13 hiihtoharjoitusta korkealla, yksi kilpailunomainen harjoitus (perinteisen ja vapaan yhdistelmä tai sprintti), pari muuta tehoharjoitusta rullahiihtäen perinteisellä ja vapaalla sekä kaksi hermottavaa voimaharjoitusta. Vapaapäiviä oli yksi kokonainen ja yksi puolikas.
– Tärkeintä oli päästä hiihtämään lumella. Sen ohessa saimme samalla korkean paikan leirin, Pasanen tarkentaa Val Senalesin leirin ideaa.
Lumen kurssi on nousussa
Val Senales on juuri ennen kilpailukautta otollisin harjoituspaikka maajoukkuehiihtäjille. Korkeammalle ei kannata mennä, eikä alempana juuri ole lunta.
– Sopivia jäätikköpaikkoja ei oikeastaan ole tämän lisäksi kuin Ramsau, mutta sielläkin on ollut viime syksyinä pikkaisen heikommat kelit. Ei ole oikein ollut lunta, Pasanen harmittelee.
– Näin alkaa olla Val Senalessakin. Lunta on joka vuosi vähemmän ja lumi meinaa tulla vähän myöhemmin. En tiedä, kuinka kauan täälläkään enää hiihdetään tähän aikaan vuodesta.
LUE MYÖS: Petter Northug sai Therese Johaugin täysin hämilleen – sai myöhemmin salaisen tekstiviestin
Tällä kertaa sää suosi suomalaisten suunnitelmia.
– Leirin alussa oli todella hyvät olosuhteet. Sitten tuli lämpimämpää ja ladut menivät jäisiksi ennen kuin saimme viime päiviksi lisää lunta. Loppuun osui taas ihan ok kelit.
Talvilajien urheilijat näkevät kilpailu- ja harjoitusmatkoillaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Jäätiköt kutistuvat, sää muokkaa yhä useammin maailmancupin kilpailuohjelmaa, kisapaikoilla tarvitaan yhä useammin tykkilunta, ja lunta täytyy varastoida edellistalvelta lumitilanteen varmistamiseksi.
Kiertue koettelee kukkaroa
Myös inflaatio hyppää Hiihtoliiton maajoukkuevetoisten leiri- ja kilpailuryhmien logistiikasta vastaavien silmille.
– Hintataso on noussut, ja se on näkynyt koko harjoituskauden ajan. Inflaatio näkyy varsinkin lentolippujen ja polttoaineen hinnoissa, Pasanen vahvistaa.
– Nousu on alkanut näkyä pikkuhiljaa myös hotellihinnoissa. Kaikki on vähän kallistunut.
Toistaiseksi maastohiihtomaajoukkueen ohjelma on ennallaan.
– Keväällä tehdyin suunnitelmin on menty ja tehty. Tähän asti on selvitty normaalisti.
Maastohiihtomaajoukkueen päävalmentajalla Teemu Pasasella on tyytyväinen korkean paikan leirin ja kesäharjoittelun antiin.
Maajoukkueessa kiskottaisiin kukkaron nyörejä piukemmiksi, jos näkyvissä olisi ilmeisiä säästökohteita. Nyt eri maiden lajiliitot voivat lähinnä odottaa, että säästölinjauksia tehtäisiin Kansainvälisessä hiihto- ja lumilautaliitossa FIS:ssä.
Kilpailuohjelman muokkaus minikiertueiksi ja jopa kilpailumäärän supistaminen olisivat kivuttomimmat toimenpiteet kulujen karsimiseksi.
– Kisoja on edelleen tosi paljon, Pasonen toteaa.
– Edestakaisin siirtymisiä on yritetty vähän minimoida, mutta matkustamista on edelleen aika paljon ja ohjelma on hyvin tiivis.
Monille maajoukkuehiihtäjille tulee joulukuussa kolmen viikon kilpailukiertue, vuoden vaihteesta parin viikon reissu Tour de Ski -kiertueella ja viikkojen matka MM-kisoihin valmistautumisleireineen.
MM-kenraali Les Rousses'ssa
Virkeimmät suomalaiset aloittavat kilpailukauden Vuokatin Suomen cupissa 5. marraskuuta. Maailmancup alkaa Rukalla marraskuun lopussa.Uuden vuoden aattona alkava Tour de Ski on esimerkiksi Iivo Niskasen toinen päätavoite alkavalle kaudelle. Planican MM-kisojen jälkeen on vielä suomalaisille erityisen tärkeä cupin loppuhuipennus Lahdessa maaliskuun lopulla.
– Osa käy Vuokatissa hiihtämässä Suomen cupia, mutta aika moni ottaa leirin jälkeen vähän kevyemmin. Rukan maailmancup on meille tärkeä, kun saamme mukaan myös kansallisen ryhmän hiihtäjiä. Siellä on iso joukko suomalaisia, joten saamme heti hyvän käsityksen kauden tilanteesta, Pasanen perkaa kilpailutarjontaa.
– Tour de Ski on monelle kauden toinen pääkisa Planican MM-kisojen ohella. Ja Lahti on meille toinen tärkeä kotikisa.
Pasanen nostaa cupin ohjelmasta esiin myös Les Rousses'n kilpailun tammikuun lopussa.
– Se on tärkeä tilannekatsastus ennen MM-kisoja, koska siellä hiihdetään samoja matkoja kuin MM-kisoissa.
Maastohiihtäjien MM-saalis Planican kisoista on selvillä iltapäivällä 5. maaliskuuta. Miesten 50 kilometrin yhteislähtö on kisojen viimeinen laji ja Iivo Niskasen päämatka.