Aleksi Leppä etsii uusia keinoja kohti olympiamitalia, sillä Los Angeles 2028 ei toimi vanhalla kaavalla.
Kun vasta 30-vuotias kivääriampuja pääsee kerran olympialaisten makuun, voisi helposti ajatella, että siitä vaan kohti seuraavia, kolmen ja puolen vuoden päässä odottavia Los Angelesin olympialaisia. Pariisissa viime kesänä kilpailleella Aleksi Lepällä on kuitenkin moni asia "auki ja ilmassa" ennen kuin hän voi määrätietoisesti tähdätä vuoteen 2028 ja uskoa menestyvänsä Losissa.
– Minun pitää pystyä treenaamaan niin hyvin, että voin ampua olympiamitalin. Ei voi puolivillaisesti vain kokeilla, Leppä sanoo STT:n haastattelussa.
Hän on harjoitteluunsa sinällään tyytyväinen, mutta jos hän aikoo edelleen kehittyä, harjoitusseuraa on saatava maailman huipuista.
Viimekesäinen Pariisi oli Lepälle yksi merkkipaaluista, mutta olympiakokemuksesta tuli yllättäen uran vaikein rupeama. Poikansa uraa vahvasti tukenut ja sen mahdollistanut isä Marko Leppä kuoli sydänongelmiin matkallaan Ranskaan seuraamaan poikansa kisoja. Suru vei Aleksi Lepältä pohjan täysipainoiselta keskittymiseltä olympialaisiin.
– En oikein osaa sanoa, olinko hyvä vai huono. Kisat menivät ihan sumussa, ja oli vaikea keskittyä, Leppä muistelee.
Hänen onnekseen kisamaisemissa Chateauroux'ssa oli paikalla "yhtä serkkua ja mummia vaille" koko pieni suku. He saivat tukea toisistaan.
Olympiatunnelmaan Leppä ei päässyt myöskään siksi, että ampujat olivat kaukana Pariisin humusta. Hän ei edes käynyt olympiakylässä.
Syksy kului asioita järjestellessä
Jo ennen isänsä kuolemaa Aleksi Leppä oli suunnitellut pitävänsä Pariisin jälkeen ampumisesta pitkän loman, ensi kertaa sitten aloitettuaan maajoukkuetasolla vuonna 2011. Lomailu muuttui kuitenkin käytännön asioiden hoitamiseksi.
– Kolme ja puoli kuukautta humahti tuosta vaan, Helsingistä Sipoon rauhaan viime kesänä muuttanut Leppä kertoo.
Isä Marko oli Aleksi Lepän uralla muutakin kuin pojan ampumaurheilun pariin houkutellut isä. Hän muun muassa hankki pojalleen taloudellista tukea, hoiti aseluvat, testasi luoteja ja järjesteli kisa- ja harjoitusoloja.
– Noita asioita minun pitää nyt itse hoitaa. Se on pois joko harjoittelusta tai palautumisesta.
– Kaikki sponsorisopimukset päättyivät Pariisiin, eikä minulla ole vielä yhtään yhteistyökumppania, manageria avukseen etsivä Leppä kertoo.
Taloudellisesti ampumisen jatkamisen varmistaa, että Leppä on liikunta-aliupseerina Santahaminan varuskunnassa Helsingissä, ja opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hänelle 20 000 euron urheilija-apurahan. Harjoitukset sujuvat entiseen tapaan pääosin Turussa.
Huhtikuussa tuntumaa Amerikan oloihin
Jos Los Angelesissa aikoo taistella mitaleista, se vaatii Lepän mukaan aivan uudenlaista tekemistä. Kisat Pohjois-Amerikassa ovat hyvin erilaiset kuin Euroopassa, ja oloihin ja aikaeroon sopeutumiseen on totuteltava etukäteen.
– Pitää mennä Amerikkaan harjoittelemaan, Leppä tiivistää.
Hän ottaa tuntumaan Yhdysvaltain oloihin jo huhtikuussa. Hän menee West Virginian yliopistossa opiskelevan ampujan Lauri Syrjän luo ottamaan viikoksi tuntumaa paikallisiin ratoihin. Sieltä tie vie Perun Limaan maailmancupiin.
– Kilpailullisesti tämä ei ole huipputärkeä vuosi, sillä olympiapaikat eivät ole vielä jaossa. MM-kisat ovat marraskuussa Kairossa, ja niitä ennen ammun maailmancupia kesäkuussa Münchenissä ja syyskuussa Kiinassa.
Pienoiskivääri on Lepän päälaji, mutta arvokisakausi alkoi jo tällä viikolla Kroatian Osijekissa ilma-aseiden EM-kisoissa. Maanantaisessa ilmakiväärikisassa Leppä jäi finaalipaikasta 0,6 pistettä.
2:34