Suomen parhaat seiväshyppääjät Minna Nikkanen ja Wilma Murto pyrkivät seipään varassa mahdollisimman lähelle viiden metrin korkeutta.
Maantieteellisesti seiväshyppy vie Nikkasen kesän aikana Amsterdamiin ja Rioon, Murron Amsterdamin ja Rion lisäksi Puolan Bydgoszcziin.
Amsterdamissa kilpaillaan Euroopan mestaruudesta 9. heinäkuuta ja Riossa olympiamitaleista 19. elokuuta. Murto sanoo kauden päätavoitteekseen Bydgoszczin nuorten MM-finaalin, joka hypätään 21. heinäkuuta.
- Minulle tärkeintä on tason parantaminen. Ennätykseen 471 saa toki tulla lisäsenttejä, mutta keskiarvojen nostaminen on minulle nyt ennätystulosta tärkeämpää. Sen takia sanon kesäkauden tavoitteekseni 470:n ylittämisen, Murto, 18, kaavailee.
- Nuorten MM-kisat on tärkein kilpailuni, koska se on viimeinen mahdollisuuteni sillä tasolla. Aikuisten kisat ovat vielä opintoreissuja.
Nikkanen, 28, tähtää parhaaseen mahdolliseen tulokseen aikuisten arvokisoissa. Hänellä on jo MM-kisojen kymmenes, EM-kisojen seitsemäs ja EM-hallikisojen neljäs sija.
Kaksikon urat eri vaiheissa
Jarno Koivusen valmentama kaksikko liikkuu samoissa korkeuksissa, vaikka urat ovat eri vaiheessa. Erilaisista vammoista vihdoin hyvään tuloskuntoon palannut Nikkanen kohensi hallikaudella viisi vuotta kestäneen ennätyksensä 460:stä 461:een. Murron kehitystä ällisteltiin, kun hän taiteili tammikuussa nuorten maailmanennätyksen 471.
Harjoittelun sisällössä on kuitenkin selkeä painostusero, kun Nikkanen hioo hyppynsä teknisiä yksityiskohtia ja Murto vasta kehittää yleistä urheilullisuuttaan.
- Minna yrittää saada hyppynsä maastalähdön tehokkaammaksi, ja toinen asia on juoksunopeuden maksimointi, Koivunen kertoo kesän teemoista.
- Wilma pyrkii siihen, että juoksusta seipääseen siirtyminen olisi vahvaa.
Nikkasen toiminta on niin valmista, että hänellä on jo valmiudet onnistua haastavissa stadionoloissa. Murron suorituksissa on enemmän vaihtelua, ja hyppy jää toisinaan rankasti kyljelleen riman päällä.
Juoksu ratkaisee seiväshypyssä
Talven hyppyjen perusteella Murto parantaa tuloksiaan reilusti, jos hän onnistuu taittamaan yli 180-senttisen kehonsa ihanneasennossa riman ylitse.
Koivunen miettii hetken, miten hän selittäisi Murron hypyn pulmat ymmärrettävästi.
- Seiväshyppy on juoksulaji. Hyppy yleensä sujuu, jos juoksu kuopalle onnistuu. Kaikki muu on helppoa ainakin kokeneemmalle hyppääjälle, hän aloittaa perusteista.
- Wilmalla on ongelma hyppyyn siirtymisessä, jos hän ei pääse hypyn sisälle ja etummainen käsi jää seipään taipuessa vartalon etupuolelle.
Koivunen selittää asiaa mallaamalla hypyn vaihetta, josta urheilijan vartalo aloittaa heilahduksen ylöspäin. Murron pitkän kehon heilahdukselle jää riittävästi aikaa, jos kädet jäävät pään yläpuolelle. Jos etukäsi on edessä, voimat suuntautuvat eteenpäin eikä hyppääjä ehdi kääntyä riman päälle.
- Kyse on heilurivaiheen hyödyntämisestä. Sitä ei voi korvata voimalla. Ei varsinkaan silloin, kun sitä voimaa ei ole, Koivunen jatkaa virnuillen.
Leppoisa vitsailu voimanpuutteesta irrottaa Murrosta hersyvän naurun. Vinoilusta ei tule lommoa, koska Murto tietää olevansa vasta alkumatkalla ylöspäin.