Puhelinhaastatteluun vastaa iloinen ääni ehdalla savolaismurteella. Äänestä päätellen puhelimen päässä voisi olla kuka tahansa Itä-Suomessa asuva suomalainen mies, mutta miehen juuret vievät kauas, toiselle puolelle maapalloa Vietnamiin.
28-vuotiaan Kini Len vanhemmat saapuivat Suomeen pakolaisina 80-luvun lopulla. Len vietnamilaiset vanhemmat tapasivat pakolaisleirillä Thaimaassa ja monen mutkan kautta pariskunta sai turvapaikan Suomesta. Perhe asettui Joensuuhun, missä heidän kuopuksensa, Kini Le, on asunut koko elämänsä.
– Siihen aikaan Suomessa eikä varsinkaan Joensuussa ollut paljon ulkomaalaisia. Olin koulussa meidän luokan ainoa ulkomaalaistaustainen. Jopa oman nimen sanominen ääneen jännitti, Le kertoo.
90-luvulla Joensuu oli tunnettu ulkomaalaisvastaisista skinijengiläisistä. Myös Len perheellä on kokemusta heistä.
– Jotkut jengiläiset olivat koputtaneet toisten vietnamislaistuttujemme oveen ja käskeneet muuttaa pois Joensuusta ja ylipäänsä Suomesta. Myös meidän kotimme lähelle seinään oli kirjoitettu spraymaalilla Vietkongit v*****n, Le kertoo.
Le kertoo, että hänen vanhempansa ovat joutuneet kokemaan rasismia enemmän kuin hän itse. He eivät ole aiheesta liiemmin puhuneet lapsilleen. Le itse on kokenut rasismia muun muassa etnisen ulkonäkönsä vuoksi.
– Monilla oli meitä kohtaan paljon ennakkoluuloja. Monet luulivat, ettemme ole rehellistä kansaa ja että elämme Suomessa vain Kelan tuilla.
Vaikka Len lapsuus kuulostaa rasismin värittämältä, mies kertoo kuitenkin viettäneen onnellisen ja melko normaalin lapsuuden. Suurin osa ihmisistä on ollut Len perheelle ystävällisiä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kini Le, 29, työskentelee myyjänä ja hänet on palkittu aurinkoisen asiaspalveluasenteen ansiosta.
– Vanhempani muistuttavat usein siitä, että täytyy olla kiitollinen siitä, että saamme asua näin hyvässä maassa.
Le on seurannut George Floydin kuoleman jälkeisiä tapahtumia mielenkiinnolla. Päällimmäisenä hänelle herää vain yksi kysymys rasismista keskusteltaessa: miksi?
– En voi ymmärtää, miten tällaista tapahtuu vielä vuonna 2020. Oma mielipiteeni on se, että asioiden on pakko muuttua Amerikassa. Varsinkaan lapsiin kohdistuvaa rasismia en yksinkertaisesti voi ymmärtää.
"En oikein tiedä mistä olen kotoisin"
Le kokee välillä, ettei ole mistään maasta kotoisin. Asia on saanut miehen jopa ahdistumaan.
–Olen syntynyt Suomessa ja olen Suomen kansalainen. Juureni ovat kuitenkin Vietnamissa, mutta siellä olen turisti. En oikein tiedä, mihin kuulun, Le kertoo.
Letä puhutellaan Suomessa usein englanniksi ja uteliaat kysyvät mistä hän on kotoisin sekä kehuvat hyvää suomen kielen taitoa.
– Olen oppinut ottamaan tällaiset kommentit huumorilla. Yleensä kiitän ja kerron asuneeni Suomessa pienestä pitäen.
Vietnamissa puolestaan Le tunnistetaan turistiksi vaatetuksensa ja länsimaalaisen käyttäytymisen vuoksi.
– Vietnamissa ihoani pidetään tavallista vaaleampana, koska Suomessa se ei yleensä saa rusketusta. Suomessa sitä taas pidetään tavallista tummempana.
Vaikka rasismi on jättänyt Lelle traumoja, hän kertoo olevansa asian kanssa nykyään sujut.
– Erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne jättivät traumat. Kärjistäen voisin sanoa, että ne ovat aiheuttaneet jopa itseinhoa, enkä ole aina halunnut kertoa vietnamilaisista juuristani tai puhua vietnamia muiden kuullen.
Le on vieraillut Vietnamissa elämänsä aikana kolme kertaa.
– Siellä on kiva käydä, mutta en näe itseäni asumassa Vietnamissa. Toki minulla on ikävä sukulaisiani Vietnamissa, mutta olen niin tottunut kuitenkin asumaan Suomessa.
– Minusta on ihanaa, kun minulla on iso suku. Vaikka en usein heitä näekään, tiedän, että olen tärkeä heille.
Positiivisuudella eteenpäin
Nykyään Le työskentelee myyjänä ja hänet tunnetaan Joensuussa aurinkoisena asiakaspalvelijana. Len positiivinen asiakaspalveluasenne on noteerattu ja on voittanut useamman palkinnonkin.
Myyjän työn lisäksi mies somettaa sekä työnantajalleen että omalla Tiktok-tilillään. Tiktokissa Lellä on yli 30 000 seuraajaa.
– Somevideoiden tekeminen lähti vitsistä liikkeelle. Minulle näytettiin hauskoja videoita ja päätin alkaa itsekin tekemään niitä. Jo ensimmäinen videon suosio räjähti käsiin.
Kini Le lisäsi juhannusaatonaattona videon TikTokiin, jossa jakaa ihmisille jäätelöä ja hyvää mieltä.
Paikalliset lapset ja nuoret ihailevat Letä ja saattavat jopa pyytää tältä nimikirjoitusta.
– Teen positiivista sisältöä, koska haluan ilon tarttuvan myös seuraajiini.
Le kertoo elävänsä positiivisuuden kautta. Kaveripiirissä ja töissä hänet tunnetaan hyvin sosiaalisena ja räiskyvänä persoonana.
Le viettää juhannusta kuten kuka tahansa suomalainen – grillaten ja mökkeillen hyvällä porukalla. Tänä vuonna juhannus vierähtää kuitenkin työn parissa, mutta sekin saa positiivisen Len naurahtamaan.
Katso videolta: Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi on arkipäivää – näin syrjinnästä kertovat yhdenvertaisuusvaltuutetut:
6:46
