USA/Britannia 2007. Ohjaus: Tim Burton. Käsikirjoitus: John Logan, Stephen Sondheimin musikaalin pohjalta. Tuotanto: John Logan, Laurie MacDonald, Richard D. Zanuck. Kuvaus: Dariusz Wolski. Leikkaus: Chris Lebenzon. Pääosissa: Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Alan Rickman, Timothy Spall, Sacha Baron Cohen, Jamie Campbell Bower, Laura Michelle Kelly, Jayne Wisener, Ed Sanders. Kesto: 116 min.
Kaksi lahjakasta outolintua, ohjaaja Tim Burton ja näyttelijä Johnny Depp, ovat jo pitkään täydentäneet toistensa näkemyksiä kuten todistimme persoonallisissa yhteistöissä Saksikäsi Edward (1990), Ed Wood (1994), Päätön ratsumies (1999) ja Jali ja suklaatehdas (2005). Näissä kaikissa päähenkilö on yhteisön vierastama ulkopuolinen, jollakin tapaa outo tai traaginen hahmo. Niin myös goottilaista kauhua kihelmöivässä uutuudessa, Stephen Sondheimin palkittuun musikaaliin perustuvassa draamatrillerissä Sweeney Todd, jossa valkoiseksi kalkittu Depp pääsee todistamaan laulajankykynsä. Ja kyllä, senkin hän osaa.
Tarina on karmea. 1800-luvun loppupuoli, rappeutunut Lontoo. Nuoren ja kirkasotsaisen parturin Benjamin Barkerin (Depp) elämä hajoaa, kun viekas tuomari Turpin (Alan Rickman) tyrkkää hänet syyttömänä vankilaan rohmutakseen itselleen tämän kauniin Lucy-vaimon (Laura Michelle Kelly) ja pienen Johanna-tyttären. Viidentoista vuoden jälkeen Barker palaa kaupunkiin kosto mielessään. Kalvakka mustakutri perustaa Fleet Streetille parturinliikkeen ja ottaa uudeksi nimekseen ja identiteetikseen Sweeney Todd.
”Kovat ajat vaativat kovia toimenpiteitä”, mies toteaa. Omintakeisen liikeidean mukaisesti pahaa-aavistamattomista asiakkaista paistetaan piirakkaa alakerran takkutukkaisen Nellie Lovettin (ohjaajan elämänkumppani Helena Bonham Carter) myytäväksi – ja menestys on taattu. Leipurinainen rakastaa Toddia mutta tämä rakastaa vain kostoa. Pääkohteena on tuomari Turpin, jonka käsissä Johanna (Jayne Wisener) on kasvanut kauniiksi neidoksi. Törkeän tuomarin selustaa turvaa kammottava hännystelijä Beadle Bamford (Timothy Spall), joka nauttii ihmisten kepillä hakkaamisesta. Toddin tukena taas on Johannaan silmänsä iskenyt nuorimies Anthony Hope (Jamie Campbell Bower) sekä reipas apupoika Toby (Ed Sanders), jonka uteliaisuus työnantajansa puuhia kohtaan kasvaa kohtalokkaasti. Mutta harva tietää, mitä oudolta löyhkäävän parturinliikkeen kellarissa todella tapahtuu.
”Sinun kanssasi minä olen vihdoinkin täysi!” maaninen saksisankari karjuu saadessaan rakkaan partaveitsen kätensä jatkeeksi. K-18-leimalla varustetussa tragediassa terä viuhuu vikkelään, sisälmykset pursuavat ja piirakkapuoti kukoistaa kun paholaismies pääsee vauhtiin. Monte Criston kreivin ja muiden suurten kostotarinoiden tapaan viehätys perustuu haluun korjata päähenkilölle tehty vääryys ja rangaista pahantekijöitä. Mutta Sweeney Todd vie kaiken paljon pitemmälle: paitsi välittömät syylliset hänen uhrikseen kelpaa kuka tahansa pöllö porvari, eikä moraaliselle oikeutukselle ole enää minkäänlaista sijaa. Tämä kertomus on punainen kuin veri ja musta kuin kuolema.
Lumoavasti etenevän elokuvan kenties traagisimmassa – ja visuaalisesti vinkeimmässä – jaksossa näemme uskollisesti rakastavan Mrs. Lovettin karamellivärisen fantasian siitä, millaista elämä yhdessä Toddin kanssa voisi olla: kodikasta harmoniaa, kauniita kirkkohäitä, piknikejä aurinkoisella rannalla lapsen leikkiessä. Mutta joka kuvassa mies vain tuijottaa eteensä tummin silmin. Hänestä on menetyksensä myötä tullut tyhjä kuori vailla kykyä rakkauteen saati armoon.
Tim Burton on yhdessä Oscar-palkitun taiteellisen suunnittelijan Dante Ferrettin kanssa luonut oman tunnistettavan kuvakielensä, joka on täynnä synkeää romantiikkaa, makaabereja yksityiskohtia ja morbidia huumoria. Jälkimmäistä tarjoavat monet karrikoidut henkilöhahmot kuten italialaisaksentilla räyhäävä narrimainen huiputtaja-parturi Adolfo Pirelli (Sacha Baron Cohen), kauhukollegansa ensimmäinen uhri.
Muuntautumiskykyisen Johnny Deppin karismalle ei löydy vertaa: Burtonin ohjauksessa hän onnistuu olemaan groteskisti hauska, koomisesti pelottava ja älykkäästi seksikäs. Kun hän vielä laulaa komeasti, vaikutus on hämmästyttävä. Stephen Sondheimin riipaiseva musiikki kantaa tapahtumia kohti vääjäämätöntä tuhoa, jossa kohtaloaan ei kukaan voi välttää.
Teksti: Tuuve Aro